perjantaina, tammikuuta 20, 2006

Talvikuu


Nyt päästiin asiaan nuhruisen alkutalven jälkeen. Hyiset illat, paukahtelevat puut, Orion talven vahtina etelätaivaalla. Pakkanen hankaloittaa arkista olemista, mutta saa myös ihmisen tuntemaan itsensä sisältä lämpimäksi ja hyvin eläväksi (johtuukohan se tasalämpöisen sisäänrakennetusta tiedosta, että kylmyys voi tappaa; oman kuolevaisuuden kokemuksesta yhdistettynä turvan ja helpotuksen tunteeseen, kun voi luottaa lämpöä riittävän hengissä pysymiseen?).

Ja kevät tuntuu keväältä vasta, kun se seuraa oikeaa talvea. Lunta tosin kaipaan, enemmän lunta suksien alle.

"Rakastan talvikuuta,
korkealla keskellä taivasta valkoinen suuri talvikuu
leimahtelee pakkasessa kuin ukkonen
ja lainehtii hangilla.
Hankia rakastan, joissa syttyy sininen tuli,
lumisalamia, hankien valkeita pakkas-salamia rakastan,
harmaata taivasta koko suomalaisella
lumenrakastaja-sydämelläni,
pakkasenrakastaja-järjelläni,
pimeän yön ja valkean kuun sydämelläni.

Rakastan lumimaisemia, joissa kaikki askeleet ovat sinisiä,
sinisiä ketun, harakan ja kansani jalanjäljet."


- Helvi Hämäläinen

2 kommenttia:

Ellinoora kirjoitti...

Hieno postaus, miten saitkin HH:n upean runon sinisen tulen kuvatuksi!

pagisija kirjoitti...

Kiitos, ellinoora! Kuva on oikeastaan keväthangilta, otettu Pohjois-Karjalassa viime pääsiäisenä...

Mutta kohtahan onkin taas kevättalvi.