Ei kovinkaan yksiselitteistä siis. Mutta olkaapa hyvät.
Borderpiece from A Book of Christian Prayers, printed by Richard Yardly and Peter Short for Richard Day, London, 1590. Medieval Macabre.Hämähäkit kylpyhuoneessa. Niissä ei kai ole sinänsä mitään omituista. Mutta kuulemma outona voidaan pitää sitä, etten pistä alivuokralaisiani pahakseni, vaan suorastaan huolestun niiden satunnaisista poissaoloista. Sama pätee sokeritoukkiin, jotka vastoin yleistä luuloa ovat harmittomia. (Tämä lienee kotoa opittua. Vanhemmistani kumpikaan ei ole erityisen ötökkäkammoinen, vaan laillani he ovat kiinnostuneita kaikenlaisista elävistä. Erään kesän käytimme mökillä sulassa sovussa samaa ulkohuussia kokonaisen kattoon asettuneen ampiaisyhteiskunnan kanssa. Joku olisi saattanut pitää sitäkin omituisena.)
Kuolinilmoitusten lukeminen. Olen miettinyt, valikoituuko keskiaikatutkijoiksi tavallista morbidimpaa väkeä, vai muuttuuko sellaiseksi vähitellen kahlatessaan lähteitä, joissa kuolema ja kuolemanjälkeinen ovat jatkuvasti esillä? Joka tapauksessa olen huomannut olevani kenties keskimääräistä viehtyneempi jos en kuolemaan sinänsä, niin ihmisten käsityksiin siitä (samaan kategoriaan menee dualistinen hyvä ja paha-jaottelu pyhimyksineen ja paholaisineen, joka on minusta äärimmäisen kiinnostava).
Viheltely. Viheltelen paljon, jos olen hyvällä tuulella. Jostain merkillisestä, täysin epäpoliittisesta syystä sävel on usein Kansainvälinen eli Internationaali.
Säkkipillimusiikista pitäminen. Minusta säkkipilli on hieno soitin. Vielä hienompaa olisi osata soittaa sitä itse.
Kuusenkerkät. Joskus olen kuullut ihmettelyä tavastani nyppiä metsässä kulkiessani pureskeltavakseni kuusenkerkkiä, hiirenkorvia ja muuta alkukesän vihreää. Saatan myös näpertää männynkävystä siemeniä tai tonkia maasta kallioimarteen juurta ja imeskellä sitä. En osaa sanoa, mistä ja milloin olen oppinut noille tavoille.
- - -
Haasteeseen kuului myös viiden seuraavan haastaminen. Kerettiläiseen tapaani varaan kuitenkin oikeuden olla nimeämättä ketään erityistä. Olkoon haaste siis avoin joka suuntaan.
8 kommenttia:
Hoo, kuolinilmoitusten lukeminen on ihan normaalia, jos multa kysytään ;) Ne on melkein mielenkiintosinta antia heti yleisönosastokirjoitusten jälkeen.
Ja mitä niihin ötököihin tulee, niin kukkakärpäset kuuluu kalustoon; muista iskee inhotus, esim. satunnaisista vyöturkiskuoriaisista, jotka tosin viime ajat on pysyneet onneks poissa.
Kunnioitettavaa, että pystyt noin suhtautumaan hämpeihin ja sokeritoukkiin, ampiaisista puhumattakaan!
Jep, en minäkään turkiskuoriaisia kotonani paapoisi, tai muita ruokakaapissa rellestäviä kuusijalkaisia. Jauhopusseihini ei kosketa! "Ei mitään henkilökohtaista, mutta..." ;)
Minäkin luen kuolinilmoituksia, ja olen hyvin kiinnostunut mainitsemistasi asioista myöskin, ihmisten käsityksistä.
Säkkipilli on minulle oikein sydämen asia. Sitä kuuleekin kaupungilla usein, vaikka taidokkaampaakin soitantoa olen kuullut.
No niin. Tässä se taas nähdään, outous on suhteellista :D!
viisi omituista tapaa? no, yritetään...
- imuroin asunnon nurkat rikkaimurilla (siis semmoisella pienellä ladattavalla), koska iso imuri on niin hankala. ja minähän ostin ihan vartavasten pienen rikkaimurin (15 euroa?) tätä varten.
- kuolinilmoituksia en lue, koska ei tule lehteä, mutta jos tulisi, niin lukisin. sen sijaan mietin usein, millaisilta vainajat haudoissa näyttävät. siis tiedättehän: "tuo tyyppi tuossa haudassa on kuollut 5v sitten... onkohan se jo miten hajonnut..? onko arkusta vielä jotain jäljellä...?"
- voin syödä aamiaisen klo 12 tai jopa klo 17. aamiaisella voi olla niin puuroa kuin jäätelöäkin, sekä siideriä että teetä. joko tämä merkitsee, etten ole kaavoihin kangistunut, tai sitten ihan vaan ettei mulla ole elämä kohdallaan.
- nyt kun olen 32v, tämä ei ole enää omituista, mutta kun olin 17v ja tykkäsin Klasu Järvisen bändin konsertista [erityisesti biisistä 'Banaania ja sinappia'(?)] sain pitkiä katseita opiskelukavereilta. ja jo ala-asteikäisenä kävin äidin kanssa katsomassa teatteria (krhm, muistan eräänkin aikuisille tarkoitetun musiikkisysteemin...), mikä siis ei ollut tavallista 80-luvulla luokkakavereiden perhepiireissä (tosin mä myöskin luin Sinuhea ja he neiti etsiviä).
- minulla on vain yksi kummilapsi ja sekin saa säännöllisesti matolääkityksen. (kuva löytyy kirjahyllystä.)
"sen sijaan mietin usein, millaisilta vainajat haudoissa näyttävät"
Tutulta kuulostaa. Mutta sehän on silkkaa luonnontieteellistä mielenkiintoa!
Minulla ei ole yhden yhtä kummilasta, mutta minäpä olenkin pakana. Matolääkitystä täällä kyllä harrastetaan (nelijalkaisille vuosittainen suolinkaishäätö Flubenolilla ja kaksijalkaiselle päivittäinen laiskamadonhäätö kofeiinilla).
minä en ole (??) pakana ja siksi kummilusikka on tullut ostettua Unski-kissalle. ;D
Sillä varmaan kelpaa lusikoida Whiskasia ;). Rippilahjan hankinnalta taidat kuitenkin säästyä!
Lähetä kommentti