Pieniä jyrsijöitä Leopold Joseph Franz Johann Fitzingerin (1802-84) luonnonhistoriallisista kuvituksista. Classic Nature Prints. Lauantaiaamuna minut valtasi voimakas tarve saada katsella peseytyvää eläintä. Tiedättehän, kissaa tai vielä mieluummin jyrsijää, joka meditatiivisella hartaudella sukii, nuolee ja rapsuttaa itsensä puhtaaksi nenästä varpaisiin kostuttaen välillä tarmokkaasti käsimäisiä etukäpäliään, joilla se sitten käy näppärästi läpi koko pienen olemuksensa.
Entä oletteko koskaan tarkkailleet, miten huolellisesti hiiri tai kesyrotta puhdistaa häntänsä, tuon jostain syystä niin inhottavana pidetyn ulokkeen? Toimitusta seuratessa verenpaine ja pulssi laskevat kuin itsestään ja henkilön mielen valtaa ihmeellinen, kosminen rauha.
Vaan ei ollut eläintä katseltavaksi*. Kumppani tarjoutui ystävällisesti menemään nähteni aamupesulle, mutta ymmärsi kyllä selittäessäni, ettei se ole aivan sama asia (kasvojaan rassaava mies ei kaikessa miellyttävyydessäänkään saa aikaan kosmista rauhantunnetta).
Myöhemmin kaupungilla käväisin lemmikkieläinkaupassa kokeilemassa onneani, mutta rottahäkki oli tyhjä, hamsterit nukkumassa ja kauppa täynnä ihmisiä kaniini- ja koiranruokaostoksilla.
Niin jäi sekin mielihalu toteutumatta.
*Koirat eivät pese itseään.
2 kommenttia:
Meillä olisi näitä kääpiöhamstereita.. peseytyvät mielellään kädessä istuessaankin.
Ehkä pitäisi ottaa videopätkä?
Voi, kädessä istuva, peseytyvä kääpiöhamsteri kelpaisi videoitunakin.
Kukaan meillä vuosien mittaan asuneista rotista, hiiristä tai kultahamstereista ei tainnut peseytyä kädessä ollessaan. Joskus sylissä kyllä.
Lähetä kommentti