Kaksi päivää matalalentoa: omien tekemisten referointia ja muiden kuuntelua, kahvia, ohjaajan neuvoja, kauan kaivattuja oivalluksia, jutustelua uusien ja vanhojen tuttujen kanssa, kirjaston varastohyllyjen penkomista, käsiin hajoavien opusten varovaista kopiointia.
Illansuussa palaan kirjastosta vanhempien residenssiin. Pudotan painavan repun nojatuoliin, tervehdin koirat ja vaihdan lenkkivermeet päälle. Palattuani käyn kuumassa suihkussa ja lämmitän äidin tekemiä sultsinoita (harvinainen herkku ja liian suureksi kasvatettu nälkä ovat yhdistelmä, joka lienee poikinut sanonnan "syödä itsensä tylsäksi").
Kun kaivaudun hyvin ruokittuna villashaalin alle lukemaan Helena Sinervon kirjaa Runoilijan talossa, tapahtuu jotakin ennalta arvattavaa. Nukahdan saman tien. Herään vasta parin tunnin päästä iltauutisille pöhnäisenä ja tukka pystyssä.
Ensi yönä valvotaan taas.
4 kommenttia:
"Ensi yönä valvotaan taas."
Valvotaanko yhdessä? Arvaa kuka otti pienet päiväunet...
Mutta kiva kun kävit!! Aloin jopa uskoa aiheeseeni. :)
Itse asiassa nukuin koko yön kuin porsas. Kahdestatoista lähes yhdeksään!
Ilmeisesti olin stressannut näitä tutkijakoulujuttuja ja ohjaajan tapaamista enemmän kuin tajusinkaan. Kun jännitys laukesi, löytyi taas unikin. On se jännä.
Syytä sinulla onkin uskoa aiheeseesi - ja ennen muuta itseesi ;).
No kah, joku muukin blogistanin asukki lukee Sinervoa. Tai luki - viimeinen sivu tuli eteen n. 00.30 viime yönä. Nukahdin vasta sen jälkeen...
Luke, minulle jäi kirjasta pinaattikeiton himo. Piti vasiten tehdä sitä...
Lähetä kommentti