maanantaina, tammikuuta 30, 2006

Jaksaa taas

Pitipä vielä toteamani idänreissuni tiimoilta, miten ylelliseltä tuntui tavata muutaman lyhyen päivän sisään niinkin monia ystäviä, tuttavia ja kylänmiehiä. Olipa kyseessä pikainen teehetki, kuulumisten vaihto tai illanvietto pidemmän kaavan mukaan, noiden tapaamisten voimalla erakkohumanisti ja etätyöläinen jaksaa taas harjoittaa arkiaskeesiaan. Kiitos ja kumarrus!

"I count myself in nothing else so happy
As in a soul rememb'ring my good friends."

- William Shakespeare

Workers taking a lunch break; detail from the Maciejowski Bible, 13th century. A Feast for the Eyes.

3 kommenttia:

Kati Parppei kirjoitti...

Jep, isänsä puolelta.

Persialaiset ruoat ovat kyllä taivaallisen hyviä, onneksi omasta tuttavapiiristä löytyy niiden taitajia. Pitäisi ottaa talteen muutama hyvä perusohje, niin voisi värkätä niitä itsekin (pitkään aioin pyytää appiukolta - erinomaiselta kokilta - vähän keittiöoppia, mutta sepä sitten jäi, eikä nyt olla enää nähty pitkään aikaan).

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos itsellesi! Tuuthan sie vastakii? :) Oli tosi mukava nähdä - aina on.

Miun pitäis varmaan harjoitella ahkerammin noiden taivaallisten herkkujen tekemistä niin voisin sitten houkutella siuta tulemaan tännepäin useamminkin. - Tepsisikö? ;)

Kati Parppei kirjoitti...

Hehee, jos se herkuista olisi kiinni, niin norkoaisin teillä koko ajan - sen verran hyvä kokki olet ihan ruoan etnisyydestä riippumatta ;D.

Olisipa kiva päästä kokkaamaan vaihteeksi teillekin...

Oli kyllä tosi mukava ilta - ja uusi residenssinne on ihana (sana, jota harvemmin käytän, mutta tähän se sopii ;).