Ikkunaiines oli listannut kotinsa kautta aikojen ja saanut seuraajikseen muita muistelijoita. En tiedä, kiinnostaako allekirjoittaneen lista ketään muita kuin itseäni, mutta retrospektion tekeminen kuulostaa yhtä kaikki hauskalta.
Onhan näitä.
1. Kerrostaloasunto Kuopion keskustassa. Valoisassa olohuoneessa oli vihreät tapetit ja laatoitettu, leveä ikkunalauta. Keittiö oli pitkä ja kapea. Juuri muuta en asunnosta muistakaan.
2. Rivitaloasunto kuopiolaisessa lähiössä. Sain oman huoneen ja uusia kavereita. Matkaa esikouluun ja ekaluokalle oli kilometrin verran metsäistä pururataa pitkin.
3. Vanha kerrostaloasunto kuopiolaisessa jugendtalossa. Asuimme jonkin aikaa keskellä remonttia ja tiiliseinän purkupölyä. Parasta asunnossa olivat suuret ruutuikkunat ja kauniit, joskin toimimattomat kaakeliuunit; minullakin oli huoneessani merenvihreä, lehtikuvioinen uuni.
4. Kerrostaloasunto uudehkossa joensuulaistalossa. Muutimme kaupunkia, kun isän työpaikka vaihtui taas Joensuuhun. Asunto oli vuoden mittainen tilapäisratkaisu, kun vanhempani etsivät remontoitavaa taloa.
5. Rintamamiestalo Joensuun Kanervalassa. Keltainen, idyllinen nuoruudenkoti kymmenen vuoden ajalta. Sinne palaan usein unissani.
6. Kerrostaloasunto Petroskoin keskustassa. Asuinpaikkani yhden sateisen syksyn ajan. Kulmakunnan kaikenmuotoiset koirat kokoontuivat joka aamu keittiönikkunani alle lähteäkseen joukolla koirantoimiinsa. Join enemmän teetä kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen.
7. Vanha kerrostalokaksio Joensuun Kalevankadulla. Ensimmäinen yhteinen koti entisen mieheni kanssa. Olohuoneen ikkunoista näkyi joki ja vanhoja pihavaahteroita, leveillä ikkunalaudoilla oli tilaa kasveille.
8. Moskovalainen opiskelijasolu. Kuukauden mittaista asuinpaikkaa ei kyllä lasketa kodiksi. Mutta yhdeksännestä kerroksesta näki yli kaupungin ja monta kullattua kirkonkupolia. Lattialla pyöri kuivattuja herneitä, joita puhelias siivoojamummo kävi siirtelemässä viikoittain nurkasta toiseen. Hän loukkaantui kovasti, kun ehdotimme, että voisimme vähentää hänen työtaakkaansa ja siivota reippaina tyttöinä itsekin.
9. Kerrostalokolmio Joensuun Kirkkokadulla. Ostimme ja remontoimme ylimmän kerroksen asunnon, kun elämäntilanne kannusti oman hankkimiseen. Pidin sinisiksi maalaamistamme keittiönkaapeista ja ilta-auringon valosta olohuoneessa.
10. Perienglantilainen rivitaloasunto Newcastlessa. Pienivuokrainen tilapäiskoti yhden syksyn ajan. Pakkasella kylpyhuoneessakin oli kuuraa. Sadesäällä keittiön oven alta ryömi sisään kymmensenttisiä etanoita, jotka jättivät kokolattiamatolle limavanoja. Ikkunoista veti niin, että nukuin täkin alla untuvamakuupussissa (suomalainen sai makeat naurut ikkunafirmojen mainoksista, joissa esiteltiin kaksinkertaisia ikkunalaseja uutena ja käänteentekevänä keksintönä).
11. Pikkutila Liperin Roukalahdella. Muutimme 40-luvulla rakennettuun pieneen hirsitaloon. Pihapiirissä oli luhtiaitta, vanhan navetan kivijalka, pihasauna ja riihi, josta teimme tallin. Jäin kaipaamaan tuolta ajalta monia pieniä asioita, kuten leivinuunin huminaa, hiljaisuutta ja pihaa maatiaiskasveineen ja omenapuineen.
12. Kerrostalokaksio Joensuun Merimiehenkadulla. Ensimmäinen laskeutumispaikkani eron jälkeen. Vuokra oli liian korkea, mutta suhteilla sain asunnon nopeasti. Kulutin lattiaan uraa ja valvoin öitä.
13. Ullakkoyksiö liperiläisellä kyläkoululla. Palasin vajaan vuoden kaupunkiasumisen jälkeen maalle, tutulle kylälle. Vanhasta koulusta muotoutui mukava kolmen asunnon kommuuni, ikkunasta saattoi seurailla tiellä kulkevia naapureita (juorupeiliä minulla ei sentään ollut). Tein lehtitöitä, pitkiä metsälenkkejä ja viihdyin.
14. Vesilahtelainen omakotitalo. Muutin Hämeeseen, saman katon alle hiljaisen miehen kanssa. Toisen koti pysyi toisen kotina, mutta Vesilahden pitäjä oli kaunista seutua.
15. Kerrostaloyksiö Tampereen Iidesrannassa. Pieni, mutta viihtyisä kolo sopivan matkan päässä kaikesta. Vuokra on siivo, eikä satunnainen kummittelukaan ole elämistä haitannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti