lauantaina, tammikuuta 21, 2006

Naisten kesken

On ihmeen hiljaista, vaikka radiosta soi vaimea jazz. Joudun istumaan vähintään toinen jalka työtuolilla, koska vanhan kivitalon nurkasta vetää villasukkienkin läpi.

Pagistaanissa vietetään pitkästä aikaa naisten viikonloppua ilman eteläsuomalaista urosvahvistusta. Aika kuluu siis tutuksi tulleeseen tapaan lukien, kirjoittaen, nukkuen, puruluuta järsien ja narttumaisista asioista jutellen (kyllä, meilläkin tavataan käydään vilkkaita lajienvälisiä keskusteluja). Kylmään ulkomaailmaan uskaltaudumme myös. Petollinen auringonpaiste houkuttelisi lähtemään pidemmällekin retkelle katsomaan tammikuista luontoa, mutta pakkanen ja viima saavat ihailemaan sitä lähinnä ikkunalasin takaa.

Huomisen ajattelimme yksissä tuumin (koska Pagistaan on diktatuuri, yksituumaisuuteen riittää yksi puoltava ääni) pyhittää kauneudenhoidolle, vaikka trimmaussakset jäivätkin taas kerran teroituttamatta.

Mutta nyt haen lisää kahvia ja vedän jalkaan toisetkin villasukat. Haukotuttaa.

Four female musicians; detail of a page from Officium B. V. Mariae, Venice, 1493. Medieval Woodcuts Clipart.

7 kommenttia:

Päivi kirjoitti...

tervehdys itäisiltä mailta! minä, joka en yleensä koskaan palele, olen tällä viikolla ollut varpaat jäässä aina kotosalla ollessa. vasta yöllä unen tullessa varpaatkin ovat sulaneet.

viive kirjoitti...

Ihmeen hiljaista/vietetään/aika kuluu/pakkanen ikkunan takana/kahvia/villasukat/haukottaa.

Sain kiinni raukean lauantaisesta tunnelmastanne, muutamalla luetulla rivillä. Itse uskaltaudun ulos, mutta aion palata ajoissa etten ajaudu ohi iltapäivän nokosista.

Lauantairauhaa! :)

pagisija kirjoitti...

päivi: jos myö ollaan tulossa vanhoiksi :O? Kohta pitää varmaan hommata huopaiset Aino-tohvelit...

viive: kiitos samoin :)! Kävimme juuri tekemässä päivälenkin; sää olisi täällä muuten mukava ulkoiluun, mutta tuuli on todella pureva. Kun voisikin kulkea vain myötätuuleen!

Päivi kirjoitti...

ei vanhoiksi, vaan mummoiksi:

" - - 35-vuotiaiden mummoilu alkaa salakavalasti. Yhtäkkiä erikoisvahva tuorekelmu on kova juttu. Vuorokausirytmi vaihtuu, ja kukonlaulun aikaan tekee mieli kaurapuuroa, voisilmällä. Ystävät sauvakävelevät äänestyspaikalle. Käytämme vanhoja Nokian Reino eli Reiska-tossuja ja hymähdämme, kun luemme lehdestä, että ne ovat taas trendikkäät.

Ne ovat lämpimät.

Laukkukaupan ikkunassa oleva svengaava ostoskärry alkaa himottaa. Sillä saisi niin mukavasti tuotua tarjousjauhelihan kaupasta.

Jossain vetää aina. - - "

http://www.iltalehti.fi/osastot/kolumnistit/200601173973715_ko.shtml

pagisija kirjoitti...

:D! Kaurapuuroa tekee mieli aina, erikoisvahvasta tuorekelmusta en ole muodostanut kantaa. Enkä sauvakävelystä - mutta vesijuoksu voisi kai mennä mummoutumisen piikkiin (ainakin perjantaina yksi mummu altaassa totesi, että "onpa mukava nähdä nuoriakin täällä, tätä kun on pidetty sellaisena mummojen touhuna" ;)?

Juu. Liian moni oire alkaa täsmätä tarjousjauhelihaa myöten :/.

Päivi kirjoitti...

Joo, sitä ei kuule tiedä, mihin tässä vielä päädytään, kun ollaan vasta 30+ ja nyt jo laitetaan mukavuus muodikkuuden edelle. ;)

pagisija kirjoitti...

Ehkä se muodikkuusherätys tulee sitten kahdeksankymppisenä ;D?