sunnuntaina, tammikuuta 29, 2006

Merkittävä tiedonjyvä

Blogimaailmaa kiertävät meemit muuttuvat aina vain villimmiksi. Viime päivien blogipimennostani huolimatta ehdin kyllä huomata kiertävän vaatetuskyselyn ja huvittua lievästi. Ja eiköpä vain Dyro haastanut allekirjoittaneenkin kertomaan, millä olen varteni verhonnut.

Siispä jaan kanssanne tämän(kin) universaalissa mittakaavassa mitä merkittävimmän tiedonjyvän.

Kostyymini perustana ovat - kuten tavallista - vanhat, muotoonasettuneet farkut höystettynä nahkaisella perusvyöllä. Mustat sukat (ei kuvaannollisesti). Ylävartaloa peittää UFF:n kirpputorilta löytynyt, korkeakauluksinen villapusero. Sitä olen pitänyt viime aikoina ahkerasti, koska se on täysvillaisuudestaan ja lämpimyydestään huolimatta mukavan ohut. Tummanharmaata villapaitaa piristää Euran sydän-hopeariipus.

Olen patalaiska ja pihi ostamaan uusia vaatteita, enkä juurikaan viitsi arkena ajatella, mitä päälleni kiskon. Mutta olen tarkkaakin tarkempi väreistä. Vaikka olisin koko päivän yksikseni kotosalla, pidän huolen siitä, että kokonaisuus ei riitele. Vihreitä villasukkia ei pidetä viininpunaisen villapuseron kanssa*!

*Todettakoon, että värineuroottisuuteni koskee vain omaa vaatetustani. En siis tapaa vilkuilla lähimmäisteni värivalintoja hyväksyen tai paheksuen.

4 kommenttia:

LL kirjoitti...

Olen samanlainen; vaateostoksilla käynti on rasittavaa puuhaa ja tavaran paljous saa minut hätääntyneeksi siitä, että tämä maapallo hukkuu roskaan.
Viime ajat ovat olleet kuitenkin omituisia: toisaalta olen tyhjentänyt asuntoani turhasta kamasta kauhealla vimmalla, mutta toisaalta kärsinyt hillittömästä materiahimosta. Estetiikkaa, estetiikkaa, pakko saada ympärilleni estetiikkaa. Viimeisin himon kohteeni on 20x20cm kattokruunu... olen aivan pyörällä päästäni.

Anna Amnell kirjoitti...

Tämä oli kiinnostavaa. Melkein kaikki vaatteeni ja hyvin suuri osa mieheni vaatteista on kotoisin kirpputoreilta, eniten "hovihankkijaltani" eli UFF:stä tai "kesäbutiikista", Hietalahden kirpputorilta.

Melkein kaikki koruni ovat Kalevala-koruja. Olen myös tarkka (omista) väreistä (reikä ei haittaa).

pagisija kirjoitti...

Juu, koruissa olen samalla linjalla Blogisiskon kanssa. Enpä juuri muuta tule pitäneeksi kuin Kalevalaa. Ei se ole mikään tietoinen valinta, mutta jostain syystä ne vain miellyttävät silmää eniten.

LL: ehkä se onkin nimenomaan estetiikan-, ei tavaranhimoa?

LL kirjoitti...

Mieltämäni estetiikan mukaisesti vähän on paljon ja pelkistetty kaunista. Sikäli siis ehdotuksesi pitää paikkansa. Mutta en minä uutta valaisinta välttämättä tarvitsisi.
Onneksi se, joka silmääni eniten miellyttää, onnistuu olemaan yleensä sitä kaikkien kalleinta. Se rajaa himon rajat väkisinkin pelkkään haaveiluun ja unelmointiin - - -