Ei ratkaisu ongelmiin

Vuoden ensimmäinen päivä meni tyystin hyväntekeväisyyteen, vaikkei varsinaisesta katzenjammerista voikaan puhua (ei toki, eihän meillä...!). Tietokoneenkin avasin vasta illalla vilkaistakseni laiskasti sähköpostit. Ihan terveellistä, luulen.

Tämän päivän työlistan kärjessä on soitto huoltomiehelle. Palatessamme Hervannasta joskus kolmen jälkeen sunnuntaiaamuna huomasimme, että ulko-oveni eteen oli taas kerran pudonnut katolta kasa suojalunta. Moniaita kertoja talvessa toistuva kiusa johtuu siitä, että 50-luvun pienkerrostalon suunnittelija on jostain käsittämättömästä syystä jättänyt suojalipat ovien päältä pois.

Käytyäni pissittämässä mukanamme olleet koirat näin miehen kaivavan autonsa takakontista lapiota.
- On tästä ennenkin selvitty, tuumasin ja tempaisin ovea muutaman kerran olan takaa.
- Älä...
- Oho!

Se mojova paukahdus tuli oven alasaranan murtumisesta. Onni onnettomuudessa oli, että yläsaranansa varassa heiluva ovi meni kiinni ja lukkoon.
- Väkivalta ei ole ratkaisu ongelmiin, kuului takaani opettavainen ääni.

(Ilmeisesti tapaan todella aliarvioida fyysisiä voimiani. Niin on väittänyt muun muassa kollegani, jota nakkasin leikkimielisesti kastanjalla pari vuotta sitten Turun Luostarinmäellä vieraillessamme. Kastanja kopsahti otsaan, johon nousi oitis sininen kuhmu. Kyllä hävetti, vaikka tarjosin synnintunnossani hyvityskahvitkin museon kahvilassa.)

Seuraavana päivänä sangen savuton kumppanini kysyi, olinko tehnyt uudenvuodenpäätöksiä.
- Lopetan paikkojen hajottamisen viinaspäissäni.
- No hyvä. Minä lupaan lopettaa tupakanpolton.

- - -

Kuten sanottu, Pagistaanin syntysanojen lausumisesta on kulunut täysi vuosi, joskin nimi on ehtinyt matkan varrella vaihtua. Tammikuun toisena päivänä täällä tarjoiltiin näköjään tervetuliaiskakkua, joten ehkä kakkuviipale on paikallaan myös yksivuotissyntymäpäiväkahveilla.

Tähän helppotekoiseen herkkuun kannattaa käyttää mahdollisimman tummaa suklaata, kuten Lidlistä löytyvää 70-prosenttista Amazonia. Sitähän - samoin kuin pähkinöitä - väitetään kohtuudella nautittuna myös terveelliseksi. Ainakin tämä kakku on niin täyttä tavaraa, että pienikin pala riittää.

Suklaakakku
(8-10 annosta)

100 g tummaa suklaata
75 g margariinia
2 munaa (luomu- tai vapaan kanan, toki!)
2,5 dl fariini- tai muscovadosokeria
1 tl vaniljasokeria
80 g hasselpähkinä- tai mantelirouhetta
2 dl vehnäjauhoja

Sulata suklaa ja margariini vesihauteessa tai mikroaaltouunissa. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää pähkinärouhe ja jauhot. Sekoita. Lisää taikinaan rasva- ja suklaaseos ja sekoita tasaiseksi. Kaada voideltuun irtopohja- tai piirasvuokaan. Paista 150 asteessa noin 40 minuuttia. Varo ylipaistamista; kakku saa jäädä sisältä hiukan kosteaksi. Tarjoa vaniljasokerilla kevyesti maustetun kermavaahdon kanssa.