maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Häntä

Tunsin harmsilaisen surrealismin häivähdyksen aamulla uimahallissa, kun viereisestä pukeutumiskopista kuului lapsen iloista laulua:
- Äidillä on häntä! Lallallaa! Äidillä on häntä!

En kurkistanut koppiin, vaikka mieli teki.
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oisit nykäissyt hännästä. :D

9:36 ap.
Kati Parppei kirjoitti...

Hih. Jäi kyllä vähän kaivelemaan, kun en edes kurkannut.

2:05 ip.

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)