sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Hiljainen

Vuonna 1988 perustettu Siikanevan soidensuojelualue löytyy Ruoveden kunnasta Pirkanmaalta. Kokoa sillä on tuhannen hehtaarin verran.

Siikaneva on kurkien lähdön jälkeen hiljainen. Äänessä ovat vain metsäsaarekkeiden tarmokkaat tiaiset ja kimeästi kiljahteleva palokärki. Aamu on pilvinen, mutta pian syysaurinko lämmittää pitkospuut ja saa Pirkanmaan suurimman suoalueen tuoksumaan makeasti. Vielä ei ole ollut pakkasöitä, jotka olisivat puraisseet kasvit hehkumaan syksyä. Juolukka sentään yrittelee jo.

Koiran kanssa tehty aamupäiväretki venähti aiottua pidemmäksi, kun pari puolukka-apajaa kutsui poikkeamaan polulta metsään. Kaiken varalta reppuun sujautetulle pussille löytyi kuin löytyikin käyttöä.

Ei kesää ilman punkkia pohkeessa, eikä syksyä ilman hirvikärpästä hiuksissa. Viimeksi mainittu iski ensimmäistä kertaa päänahkaani kynsien lisäksi leukansa. Eiväthän ne yleensä ihmistä pureksi. Kirpakka nipistys sai miettimään, oliko kyseessä ensilennollaan oleva noviisi, vai onko minusta tullut ihan hirveä.

- - -

Noviiseista puheenollen. Huomenissa aapasuot vaihtuvat Itä-Euroopan kaupunkien kohinaan ja rahkasammalen haistelu rajaseutukysymysten poikkitieteelliseen pohtimiseen. Keltanokkaisilla tutkijanaluilla riittänee ihmeteltävää siinä määrin, että Pagistaanin tiedotusosastokin vaikenee viikoksi.

Painukaa, ystävät, suolle. Vaan älkää suohon.

2 kommenttia:

Matti kirjoitti...

Jos et vielä ole tietoinen, niin Siikanevasta ja alueen muista kiinnostavista kohteista on olemassa mielenkiintoinen kirjanen nimeltään "Paha virsta - luonto-opas kantatie 66:den kulkijoille". Löytyy kirjastoista.

pagisija kirjoitti...

Ahaa, kiitos vinkistä! Olen koettanut koluta parin vuoden mittaan Pirkanmaan mielenkiintoisia luontokohteita, mutta ko. kirjanen ei ole kyllä osunut kohdalle.