maanantaina, syyskuuta 25, 2006

Tervetuloa

- Tervetuloa Lappeenrantaan, julisti lentoemäntä koneen tömähtäessä kiitoradalle. Sekunnin murto-osan kaksi umpiväsynyttä tutkijakoululaista ehti miettiä, jäikö jotakin oleellista jossain välissä huomaamatta.
- Anteeksi, hihi, tarkoitan tietenkin Tampereelle, nainen korjasi kiireesti.

Ehtiminen myöhästyneestä Varsovan koneesta jatkolennolle oli parista minuutista kiinni. Rinkkakin* saapui Pagistaanin ovelle lentoyhtiön taksikyydillä vasta muutaman tunnin omistajansa jälkeen.

Ennen sänkyyn kaatumista mainittu kantolaite olisi vielä purettava. Kunpa saman voisi tehdä pääkopalleen kaikin tavoin täyteen ahdetun ja antoisan viikon jälkeen: tyhjentää, lajitella, pyykätä ja laskostaa sisällön siististi kaappeihin.

*Repun paino oli taatusti vähäisempi kuin sen ekologisen vastineen. On vaikeaa olla pohtimatta esimerkiksi sitä, miten paljon tolkkua on lennättää kahdeksan ihmistä Helsingistä Tampereelle 35-paikkaisella koneella.

2 kommenttia:

Veera kirjoitti...

No jos teitä oli vain kahdeksan, niin ei kai se ole niin tarkkaa missä ollaan? ;-) Mutta hih, metka lapsus lentoemolta kyllä.

Itsellä hymy hyytyi perjantaina, kun heräsin torkkupaikoiltani Boeingin peräpenkkiriviltä (jonka olin neuvottelemalla hankkinut ihan vain omaan käyttööni) siihen, että lentoemo kuuluttaa meikäläistä nimeltä ja käskee ottamaan yhteyttä matkustamohenkilökuntaan. Kone oli edelleen tukevasti ilmassa.

Ihminen ehti käydä mielessään läpi melko monta lähipiirin mahdollista katastrofia kunnes kävi ilmi, että väsymyksestä sekopäinen virkanainen oli vain pudottanut baggage claim -lipukkeensa koneen käytävälle.

pagisija kirjoitti...

Olen itse usein miettinyt, miltä tuntuisi kuulla omaa nimeään kuulutettavan suurella, kaikuvalla lentokentällä :P.

Sekopäinen väsymyksestä oli myös allekirjoittanut ollen vähällä mm. pestä passinsa pesukoneessa. Melkein kymmenen tunnin yöunet tekivät kuitenkin ihmeitä, elämä voittaa taas...