Junassa oli rauhallista, perillä kylmää ja kaunista. Joki höyrysi pakkaspäivän auringossa, rantakoivuja peitti paksu kuurakuori.
Kävin tänään työpaikallani ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun se muutti majaa idyllisestä linnasta punatiiliselle kampukselle. Akateeminen irtolainen koki liikutuksensekaisen yllätyksen, kun erään työhuoneen ovessa lukikin oma nimi tutkijan tittelillä varustettuna. Ilmeisesti uudessa rakennuksessa on lääniä niin paljon, että jopa etätyöläiselle on nimetty huone.
Havaintoa seurannut epätodellinen, lievän jakomielinen olo lienee sukua tuntemukselle, jonka oman kuolinilmoituksen näkeminen saisi aikaan.
2 kommenttia:
Oi, hän on saanut työskennellä Pielisjoen linnassa. Olen kateellinen, se on lempitaloja synnyinkaupungissani.
Ei kannata kadehtia: päivääkään en ole lähitöitä tehnyt jo vuoden kestäneen pestini aikana... Paitsi jäin siis linnan tunnelmasta :(.
Lähetä kommentti