keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007

Pakkasraja

- Mikä pakkasraja, ihmetteli kollega kysäistessäni, mikä on hänen pakkasrajansa juoksulenkin väliin jättämiselle.

Mutta hän onkin kotoisin Siperiasta ja kilpailee aktiivisesti kestävyysjuoksun veteraanisarjoissa.

Allekirjoittaneen kaltainen sunnuntaihölkkääjä jättää suosiolla töppöset reppuun, kun mittari laskee 25 pakkasasteen alapuolelle. Ikääntyviä, ohutturkkisia koiraparkojakaan ei raaski houkutella lenkkiseuraksi edes loimitettuina.

Ulkoilmaan teki yhtä kaikki mieli kahden päivän sisällä istumisen jälkeen.

Sitten muistin, että äidillähän on kävelysauvat.

Miksipä ei?

Niin siinä sitten kävi. Tunnustan. En osaa selittää mikä siinä viehätti, mutta hieman vinoon katsomani puuha olikin odottamattoman hauskaa. Niin hauskaa, että puolitoista tuntia meni kuin iltamissa. Sauvojen kanssa suksitta viuhottamisessa oli jotain samanlaista, hieman nolostuttavaa touhukkuutta kuin vaikkapa letkajenkan tanssimisessa. Nirsk nirsk nirsk.

Huomenna hauskuus saattaa loppua lyhyeen säätiedotuksen povatessa aamuksi 38 pakkasastetta. Arkistoreissu olisi kuitenkin tehtävä. Sadan kilometrin päähän. Vanhempien vanhalla dieselautolla.

Ja takaisinkin olisi mukava päästä.

3 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Se on ihan tolkuttoman hauskaa. Etenkin hyvässä seurassa. Ja päätetyöläisen hartioiden mielestä.

Mua surettaa, kun säännöllisin ja paras sauvojakaverini muutti kilometrien matkan taakse, ja itsensä motivoiminen ihan yksin Keskuspuistoon tai kiertämään Töölönlahtea niin kovin paljon vaikeampaa.

pagisija kirjoitti...

Eipä hätiä. Jos sauvot ensin Leppävaaraan, niin liityn ilomielin seuraan ;)!

Kai ne on hankittava. Ihan omat.

Veera kirjoitti...

Leppävaaraanhan kulkee tosiaan juna, vaikka se Espoota onkin. Eikä junalle taas ole kovinkaan pitkä matka sauvoa. Sauvat kannattaakin hankkia kokoontaittuvaa mallia, niin ne kulkevat mukana mukavammin myös kulkuneuvoissa.