Onion; Platearius, Le Livre des simples médecines. A Feast for the Eyes. Pagistaanin lounasravintolassa tarjoillaan usein apetta, jonka voi nimetä vaikkapa vihanneslokeron tyhjennyssopaksi. Allekirjoittaneella on nimittäin tapana hamstrata jääkaappiin jos jonkinlaista tarjousjuuresta ja kaalinpäätä. Niitä pitää aika ajoin käyttää urakalla pois, ennen kuin ne kiipeävät itse ulos ja masinoivat vallankumouksen.
Kasvissosekeitossa on se mukava puoli, että siihen voi tyrkätä mitä vihanneksia tahansa kesäkurpitsasta kukkakaaliin ja perunasta palsternakkaan. Mitä useampi sortti, sen maukkaampi soppa, vaikka väri ei aina olekaan esteettisimmästä päästä. Myös maustamisessa voi olla huolettoman boheemi ja ripaista sekaan sitä sun tätä. Varsinkaan yrttimausteita ei tarvitse sen kummemmin mittailla. Tuorejuustojen tai ruokakerman jämät uppoavat mainiosti mukaan. Jos haluaa soppaansa lisää proteiinia, linssit tai esikäsitellyt pavut solahtavat sekaan sopuisasti (toinen versio perussopasta onkin tomaattimurskapohjainen linssi-vihanneskeitto, jonka voi maustaa vaikkapa intialaisittain).
Esimerkiksi eilen soppa syntyi kahdesta sipulista, muutamasta porkkanasta, suuresta nauriista, kolmesta valkosipulinkynnestä ja kahden parsakaalin varsista. Ne paloiteltiin kattilaan, lisättiin vettä peitteeksi asti, nakattiin mukaan kasvisliemikuutio ja keitettiin kypsiksi. Sitten surautettiin soppa sileäksi sauvasekoittimella, lisättiin kolmen juuston ruokakermapurkin pohjat ja rouhaistiin mausteeksi mustapippuria, kirveliä ja meiramia. Kiehautettiin kertaalleen ja nautittiin raejuuston kanssa.
Helppoa, halpaa, terveellistä ja vielä herkullistakin. Kattilallisesta yksi kansalainen lounastaa muutaman päivän.
Tosin tällä kertaa loput keitosta on pakastettava, sillä tänään lähdetään taas kerran kohti itää. Pohjois-Karjalan mökit on laitettava vähitellen talviteloille, ja puolukkametsään menolla alkaa olla kiire. Onneksi säästössä oli jokunen lomapäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti