lauantaina, helmikuuta 16, 2008

Pagistaanilainen karvahattusushi

Eilen Pagistaanin koekeittiössä käärittiin hihat, rohkaistiin mielet ja tehtiin urakalla sushia. Ohjeistusta ja osviittaa haettiin useammasta paikasta - kiitos ja kumarrus kaikille hanketta avustaneille!

Kahden hengen pöytään päätyi kahdenlaisia makisushirullia - surimilla ja lohella täytettyjä, molemmissa lisäksi kurkkua - sekä nigirisushia lohella. Alkupalana oli misokeittoa* ja sushin lisäkkeinä tamagoyaki-munakasta, garia (etikassa marinoitua inkivääriä), wasabia (japanilaista piparjuuritahnaa) ja soijakastiketta. Makisushista yli jääneet kurkkutikut, surimin ja lohen laitoimme niin ikään tarjolle suikaloiden mukaan myös porkkanaa - kerettiläistä ehkä, mutta mukavan raikas lisä yhtä kaikki. Juomana oli sakea ja kiinalaista olutta (Pagistaanissa kannatetaan käytännön rauhantyötä ja kulttuurien rauhanomaista rinnakkaiseloa).

Itsekehun uhallakin on todettava, että kokonaisuus toimi loistavasti ja sen kokoaminen oli helppoa, kiitos hyvien ohjeiden. Sushin - ainakaan pagistaanilaisen karvahattusushin - väsääminen ei ollut lainkaan niin työlästä ja aikaaviepää, kuin ennalta arvelimme. Kun toinen pyöritteli nigiripalloja ja toinen rullasi makisusheja, aikaa riisin jäähdyttelyineen meni noin tunti. Munakas syntyi kätevästi jo riisin kiehuessa, ja misokeittohan on mitä nopeatekoisin eväs.

Kokeiluille lienee luvassa jatkoa, kun pää on nyt niin sanotusti avattu.

Muutamia huomioita aloittelijoilta:
- bambumatto on ehdoton; makisushin rullausta ei tee mieli edes kokeilla ilman sitä
- makeahko tamagoyaki-munakas on kerrassaan mainio lisäke
- kupillinen kuumaa misokeittoa herättää makuhermot mukavasti
- jos haluaa meidän tapaamme pöytään myös vihanneksia, ne kannattaa kuutioida mieluummin kuin suikaloida, koska vihannestikkujen syöminen puikoilla on hieman hankalaa
- 250 g riisiä on kahdelle hengelle melko passeli määrä, mutta jos pöydässä on muutakin kuin sushia, siitä riittänee hyvin kolmellekin
- täytteitä voisi tässäkin määrässä vaihdella; lohen ja surimin/katkarapujen rinnalla esimerkiksi monien käyttämä graavisiika antaisi mukavan lisän


*Misotahnaa ei lähikaupoista löytynyt, mutta onneksi kilometrin päässä sijaitsevassa kauppakeskuksessa on mainio itämainen kauppa. Mison lisäksi olen löytänyt sieltä muun muassa Keski-Idän keittiöissä käytettävää sumak-maustetta, jonka makuun pääsin takavuosina, mutta johon en ole aiemmin kaupoissa törmännyt. Mainitusta puodista tulee kannettua kotiin myös kuivattuja linssejä ja papuja sekä tofua, jonka kilohinta on kolmen euron kieppeillä.

9 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Jep, se on tosi kummallista, että sushia käärimättömät aina kuvittelevat sen ylitsekäymättömän VAIKEAKSI (mitähän tämä kertoo koulun käsityötuntien rohkaisevuus/lannistavuus -ulottuvuudesta...?)

Ja se on oikeasti tumpelokäsillekin aika helppoa ja hauskaa! Itse olen huomannut, että tärkeintä koko hommassa on juuri vartavasten terotettu veitsi, etteivät rulleroiset vain litisty ja painu. Veitsen terä pitäisi vielä pyyhkäistä joka leikkauksen jälkeen sushietikkaseoksella, mutta se tietysti tuppaa unohtumaan ;)

Tuohon kokoelmaan kannattaa muuten vielä ottaa mukaan tempura, sitä on kauhean hauskaa tehdä! Etenkin jos sattuu saamaan käsiinsä rohtoraunioyrtin lehtiä, niiden tempurointi on aivan villin hysteeristä. (Juu, ne ovat myrkyllisiä, mutta ei niistä kerralla kuole - kunhan ei ala viikottain syömään maksaansa rasittamaan.) Ne näyttävät valmiina aivan FRITEERATUILTA TISKIRÄTEILTÄ, ja siitäkös iloa piisaa!

lupiini kirjoitti...

minäkin kävin puutarhakaupunkiaikoinani siinä yhdessä etnokaupassa, taisi olla niitä harvoja espoolaisia. tapiolan ostoskeskuksen pihalla muuten myydään ainakin viikonloppuisin kaikkia eksoottisia mausteita ja pähkinöitä ja vastaavia (ehkä tiesitkin), kanzii zekata!

hienoja susheja, todella siistin muotoisia ja tasakokoisia (näkisitpä meikäläisen suhertamat sushit, ehh) ja kattauskin rimmaa, suomalainen design tukee hyvin rullien muotokieltä.

piti tuosta sumakista kysyä, että mihin käytät sitä? ostin suu-auki-blogin innoittamana viime syksynä sumakkia, mutta en ole oikein muistanut sen olemassaoloa. tabulehiin ja fattoushiin käytin sitä, olisko pagistaanissa lisäideoita?

pahoittelen isojen kirjainten puutetta, kärsin akuutista jännetupintulehduksesta ja juuri shiftin painaminen aiheuttaa kauhean sormikivun, saakeli!

Rita kirjoitti...

Onpa sinulla taas mielenkiintoisia postauksia. Wasabia olen joskus melkein aikonut kokeilla... onkohan se voimakasta, kitalaen räjäyttävää? :D

Kati Parppei kirjoitti...

Veloena, juu, tempura olisi seuraavien kokeilujen listalla. Friteeratut tiskirätit - jo ajatuskin on riemastuttava! Joko muuten kaipailet keittokirjojasi? Pitäisikö tehdä palautustreffit jossain välissä (koirien ulkoilutus meren jäällä taitaa nyt jäädä olosuhteiden pakosta :P)?

Lupiini, se puoti ei tosiaan ole iso, mutta suhteessa kokoonsa minusta aika hyvin varustettu. Ihmeen paljon valikoimaa ahdettu pieneen tilaan... Kiitos muuten Tapiolan vinkistä!

Tuo sumak on minusta hyvä kaikenlaisten riisiruokien mauste, esimerkiksi sellaisten sötkötysten, joihin tulee linssejä/papuja/pinaattia ja joita syödään jogurtin kanssa. Salaateissa se tosiaan toimii myös. Oikeastaan pitäisi itsekin tehdä uusia kokeiluja. Entinen appiukkoni teki loistavaa kebabia, jonka kanssa sumak oli myös omiaan, mutta sitä en ole ehtinyt itse yrittämään. Paranemista, käsikipu kuulostaa kurjalta...

Rita, lyhyesti vastattuna: on :D. Wasabi on tosiaan ätäkkää, ja ilmeisesti jokaisen pitää kerran annostella sitä liikaa omat rajansa löytääkseen. Minusta turvallisinta onkin jättää se pöytämausteeksi, jota voi varovasti lisätä lautasensa reunalle tarpeen mukaan.

Päivi H-K kirjoitti...

Wasabi on jumaltenherkkua!! Nam!! Käytin sitä jouluna kinkun kanssa sinapin asemesta. AAH, sitä tunnetta, kun luulee aivojen räjähtävän nenän kautta! Tässä mitään huumeita kaivata...

Kati Parppei kirjoitti...

Päivi, seuraava aste lienee se, että puristat wasabia vimmaisesti tuubista suoraan suuhun hapuillessasi toisella kädellä jo seuraavaa.

Kaura kirjoitti...

Mistä saa rahat takaisin, kun näppis ui kuolassa eikä edfaölksdf asdffasdföaöe ie vaösdfa

Kati Parppei kirjoitti...

Auttaisiko, jos sanoisin, että ähäpiti, narrasin, ne ovatkin muovisusheja?

Kaura kirjoitti...

Ilmankos ne pysyvät noin freeseinä päivästä toiseen ;-)