keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008

Saattohoitoa

On mielenkiintoista, miten sanat joskus leviävät alkuperäisen merkityksensä ulkopuolelle kuin lattialle pudonnut jauhopussi. Niiden saattaminen takaisin ruotuun lienee vastaavasti yhtä vaikeaa kuin jauhojen kokoaminen takaisin särkyneeseen pussiin.

Saattohoitohan on vakiintunut tarkoittamaan kuolevan ihmisen hoitoa, joka ei enää pyri parantamaan, vaan tekemään jäljellä olevasta elinajasta inhimillistä ja siedettävää. Minusta se on varsin kaunis ja kuvaava sana.

Kun laitoksemme professori joskus takavuosina mainitsi tiedekunnan voivan myöntää saattohoitorahoitusta, jonka turvin väitöskirjaansa viimeistelevä voi tehdä urakkansa loppuun, se lähinnä hyreksytti.

Tänään radiossa tuli juttua venemessuilta. Haastateltava kertoi tietopalvelusta, jolla aloitteleva veneilijä autetaan harrastuksessaan alkuun.
- Annamme ikään kuin saattohoitoa kertomalla asioista, jotka veneillessä on tiedettävä.

Kaikella ystävyydellä: jos suunnittelisin veneilyn aloittamista, ei saattohoito tuntuisi välttämättä tarpeista ensimmäiseltä.

4 kommenttia:

refanut kirjoitti...

Saattohoito taitaa nykyisin olla vakiintunut kuolevan saattelua tarkoittavaksi. Vaan muistatko/tiedätkö ennen rautateillä junavaunuissa tekstin "Saattaen vaihdettava"?

Kati Parppei kirjoitti...

Tiedänpä hyvinkin - olenpa tuntenut epämääräistä liikutustakin siitä; näen sieluni silmin rautatietyöntekijän taluttavan isällisesti vaunua raiteelta toiselle....

Mette kirjoitti...

Aikanaan Tampereen flikka sanoi, kun saatille tarjouduttiin: "Ruumista saatetaan ja sairasta talutetaan, ja min en oo kumpaakaan."

Minua on vaivannut sanan lähi- laajeneva käyttö. Minun kielioppini mukaan lähipäivät ovat ajassa eteenpäin, ja taaksepäin ne ovat viime päiviä. Esimerkiksi lehden kommentti "Lähipäivinä kolareiden määrä on ollut suuri" nosttaa niskakarvani pörhölleen.

Kati Parppei kirjoitti...

Minusta taas sana lähihoitaja on hassu. Mikä sen vastakohta olisi? Etähoitaja? Kaukohoitaja?