Allekirjoittaneen pitäisi olla parhaillaan matkaamassa kohti Joensuuta, jossa piti hoitaa yksi jos toinenkin asia ja viettää vaihteeksi aikaa oikealla työpaikalla.
Vaan enpä ole.
Tautidemoni päätti toisin nostamalla vielä kerran kuumeen höystettynä sellaisella pään ja poskien jomotuksella, että ajatus reissuun lähdöstä sai jäädä. Laskettuani, että olen pitänyt lentsua kaikkiaan kolme viikkoa, nöyrryin ja soitin YTHS:lle. Terveydenhoitaja kehotti varaamaan oitis lääkäriajan - muttei heiltä, koska heillä on lääkäreitä sairaana, ja näin ollen kaikki ajat täynnä hamaan tulevaisuuteen. Terveydenhoitajan vastaanotolle voisin kyllä tulla, mutta koska kuulosti siltä, ettei tästä lääkereseptittä selvitä, ei siitä olisi kummoista hyötyä.
Siispä soitin kaupungin terveysasemalle. Siellä neuvottiin yrittämään, josko seuraavana aamuna tärppäisi. Kuulemma ruuhkaa riittää, joten kovin suuria ei kannata toivoa. Kaikkein parasta olisi koettaa saada aika muualta.
- Kun ei meillä oikein ole resursseja, jollei kyse ole todella vakavasta ja kiireellisestä tapauksesta.
Mietin hetken, mitä tehdä. Sitten särkevässä päässäni välähti. Olen palvelusuhteessa yliopistoon. Yliopistoon palvelusuhteessa oleville on tarjolla työterveyspalveluja yksityisellä lääkäriasemalla. Lääkäriasemaketju on valtakunnallinen. Toivo virinneenä soitin kyseisen terveystalon Espoon toimipisteeseen, jossa vahvistettiin oikeuteni hoitoon ja annettiin aika viideksi iltapäivällä.
Kuinkahan tollo sitä pitää ihmisen olla? Ilmeisesti identiteettini viranhaltijana - vaikka määräaikaisenakin - on yhä hakusessa. Jatko-opiskelijanahan saan edelleen käyttää YTHS:n palveluja, ja niitä olen myös kuormittanut ajatellen, että työterveyspalvelut koskevat lähinnä lähityöläisiä.
Tajusin myös olevani varsin onnekas ja etuoikeutettu. Ilmeisesti lääkäriin pääsy pääkaupunkiseudulla ei ole aivan yksinkertainen juttu - asia, jota mediassa on kyllä puitu, mutta joka ei ole tätä ennen kolahtanut kunnolla omaan nilkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti