Nuhassa ja kuumeessa yksinkertainenkin toimitus saattaa sisältää arvaamattomia riskejä. Sitä voi vaikkapa avata voidetuubin rasvatakseen niistämisestä kärsinyttä nokkaansa ja huomata viime hetkellä, että kyseessä onkin työpöydällä pyörinyt liimaputkilo.
Kuinkahan monen liimanhaistelijan päihteisä taival on saanut alkunsa vahingosta?
7 kommenttia:
Eipä jatkuisi pitkään, vaikka alkaisikin tuolla tavalla ;)
Kyllästyit sitten niistämiseen ja päätit liimata sieraimet kiinni...:-)
lapsuusaikana myytiin erikeeper- ja erioil-päniköitä, jotka olivat saman mallisia, toisessa vain liimaa ja toisessa voidetta. keksin joskus hauskan jutun, että mukamas kuvittelen voitelevani kädet ja liimaankin ne yhteen. esittelin tuotosta äidille, joka ei arvostanut lainkaan vaan käski pestä kädet pikimmiten.
Nuhalla ja kuumeella voi vielä hyvinkin selittää omia tötöilyjään, mutta entäs jos on virallisesti terveiden kirjoissa (ei, en puhu itsestäni!) ja alkaa reippaasti voidella kasvojaan silmälasien ollessa yhä päässä... Mietinkin miksi mies manailee niin voimallisesti.
Badi ja Rappiotäti, kaikkea täytyy kai kokeilla...
Lupiini, lapsen arkista luovuutta harvoin arvostetaan; itse tungin muun muassa pajunkissan nenääni. Sen piti olla hauskain tempaus - mutta senhän tietää, mitä siitä seurasi.
Päivi, älä mitään, minä tein silmälasillisina aikoinani saman ainakin kahdesti :).
Voi elämä!
Olen muuten pessyt hiukset käsivoitteella ja voidellut kädet hoitoaineella. Taudeilla ei ollut osuutta tapahtumiin.
Kunhan ei ole pikaliimaa. Mieheni onistui kerran liimaamaan kaksi sormeaan yhteen. Kiljui minulle: "Kisko sormia erilleen nin kovaa kuin jaksat ja HETI!" Minä kiskoin ja liima irtosi ilmeisesti viine hetkellä ennen kuin olisi irronnut nahka.
Sarjassa "Sairaalaelämää" polille tuli mies, joka oli pikaliimalla liimannut sormen nenäänsä. Olisin halunnut nähdä, miten se irroitettiin, mutta hoitaja pahus teki toimenpiteen toisessa huoneessa.
Lähetä kommentti