Kustodiev, B. M.: Maslenitsa, 1916.- Porvari ehkä nukkuu huonosti, mutta syö sitä paremmin, virnisteli urosvahvistus kasatessaan kuuman blinin päälle dekadenttia mädin, smetanan ja sipulisilpun yhdistelmää.
Pagistaanin ruokamatkailua siis jatkettiin blinien merkeissä sushikokeilun kasvatettua sekä näpräysintoa että hybristä. Blinejä on toki tullut syötyä muun muassa lankomiehen taitavasti paistamina, mutta kotikeittiössä kerta oli ensimmäinen. Sushien tavoin myös blinien väsääminen osoittautui kaikkea muuta kuin salatieteeksi: ilman oikeaoppista valurautapannuakin toimitus arvioitiin yksimielisesti helpoksi ja lopputulos erinomaiseksi. Lisäksi keittelimme kala-sieniseljankaa seistä ja kuivatuista herkkutateista sekä sulatimme muutaman pakastepelmenin*.
Blinithän liittyvät venäläiseen laskiaisviikkoon eli maslenitsaan, jota on vietetty ennen pääsiäistä edeltävän paaston alkamista. Sillä on kuitenkin kristinuskon leviämistä vanhemmat juuret slaavien aurinkojuhlana, joka päättää talven. Pyöreitä, kullankeltaisia blinejä on niin ikään pidetty auringon symboleina. Niiden läntiset vastineet pannukakut ovat puolestaan kuuluneet katoliseen laskiaisperinteeseen; sekä niihin että blineihin on saatu upotettua maitoa, voita ja munia, joita paaston aikana ei sopinut syödä. Maslenitsan nimi onkin johdannainen voita merkitsevästä sanasta maslo.
Blinireseptejähän löytyy joka lähtöön. Jos olen oikein ymmärtänyt, tärkeimmät erot läntisiin lettuihin tai pannukakkuihin löytyvät kuitenkin tattarijauhoista ja hiivan käyttämisestä kohotusaineena.
Pagistaanin blinitaikina tehtiin sen mukaan, mitä kotoa lauantaiaamuna ennen kauppareissua löytyi. Aineksiin sopivan ohjeistuksen tarjosi Maku-lehden reseptiarkisto. Alla olevan ohjeen määrät puolitettiin, jolloin saatiin kahdelle hengelle yhteensä kaksikymmentä lettupannulla paistettua pikkubliniä. Pääruokanakin kymmenen pientä bliniä syöjää kohden on vähintään riittävästi. Lettupannulla paistaminen puolsi paikkaansa sikäli, että molemmat saivat kaksi bliniä kerrallaan kuumina lautasilleen.
2 munaa
5 dl maitoa
20 g hiivaa (tai vastaava määrä kuivahiivaa)
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 dl tattarijauhoja
1 rkl voisulaa
1 tl suolaa
voita paistamiseen
Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset. Lämmitä puolet maidosta kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva. Sekoita taikinaan jauhot, keltuaiset ja voisula. Jätä taikina kohoamaan huoneenlämpöön yön yli tai vähintään kuudeksi tunniksi. Hyvissä ajoin ennen paistamista kiehauta loput maidosta ja lisää se lämpöisenä taikinajuureen. Vaahdota valkuaiset kovaksi ja lisää vaahto taikinaan juuri ennen paistamista.
Paista blinit runsaassa voissa. Käännä blini, kun sen pinta kuplii. Kannattaa olla tarkkana, kakkarat paistuvat yllättävän nopeasti. Tarjoa kuumana.
Kahdelle hengelle lisukkeina oli yksi silputtu punasipuli, 120 grammaa smetanaa (ei mitään kevyttavaraa, vaan täyttä ainetta) ja 100 grammaa kirjolohen mätiä. Osaan smetanasta oli sekoitettu sipulia ja purkillinen silputtua anjovista - ilman sitä mätiä olisi ollut syytä olla hieman enemmän.
*Jälkimmäisten tekeminenhän olisi niin ikään helppoa, mutta allekirjoittaneelta puuttuu touhua nopeuttava pelmenirauta. Toin tuon mainion vempeleen siskolleni Venäjältä vuonna 1994, mutten älynnyt ostaa samanlaista itselleni. Sen koommin niitä ei ole löytynytkään. Kuulemma ihmiset noutavat nykyisin pelmeninsä valmiina pakastealtaasta, joten rautoja ei kannata pitää enää valikoimissa.
5 kommenttia:
Blini suorastaan vaatii sen smetana-sipuli-mäti-herkun kyytipojakseen, kun ei se muuten oikein miltään maistu. Mutta mikä onkaan pelmeni? Leivonnainen? Kääryle?
Jep, tuo kolminaisuus toimii kyllä blinien kanssa käsittämättömän hyvin.
Pelmeni on pieni taikinanyytti tai -tasku, jonka sisällä on yleensä jauhelihaa, joskus kasviksia tai sieniä. Se tehdään vehnäjauhoista, keitetään kypsäksi ja syödään esimerkiksi voisulan, smetanan tai lihaliemen kanssa. Itse asiassa sitä voisi pitää eräänlaisena raviolina. Kiinalaisilla ja monilla muillakin on vastaavanlaisia ruokia; se lienee yksi yleismaailmallisimmista eväistä...
Eikös pelmenia voisi sanoa myös pieneksi lihapiirakaksi? Minä otin niitä yliannoksen muutama vuosi sitten Petroskoissa.
Hollantilaisilla on poffertjes, ainakin poffertjes-pannun mukana saadun reseptin taikina on koko lailla samaa kuin blineihin täällä käytetään, valkuaisvaahtoa lukuunottamatta. Voi tietty olla levinnyt Hollantiin Venäjältäkin.
Bu, ehkä pelmeniä voisi sanoa pikkuiseksi keitinpiiraaksi, jos väljästi määritellään. Itse luokittelisin sen kuitenkin enemmän pastamaiseksi ravioliksi - se kuitenkin syödään käytännössä aina lautaselta liemen tai lisukkeiden kanssa.
Kuntsa: varmasti hiivalla kohotettavia, pannulla paistettavia kakkaroita löytyy muualtakin maailmasta. Poffertjes kuulostaa perin hauskalta, se varmaankin kohoaa paistettaessa :D?
Lähetä kommentti