Tänään lenkillä tuli hyvä mieli, kun erään talon portinpielessä oli laatikollinen punakaneliomenoita ja pahvikyltti, jossa luki Omenoita saa viedä, vaikka koko laatikon! En vienyt, kun omenalasti taskuissa olisi ollut hankala juosta, mutta toivottavasti joku toinen puuton otti matkaansa sose- tai piirakkaomput.
Monet kerrat olen surumielisenä silmäillyt pihakomposteihin sankoittain kumottuja priimaomenoita, joille isäntäväellä ei ole ollut käyttöä, eivätkä tuttavatkaan ole niitä huolineet - jos heiltä on edes tullut mieleen kysyä.
5 kommenttia:
Ihan samalla tavalla minuakin surettavat nuo omenat, jotka mätänevät puiden alle ja joita on piha ja puut täynnä. Mutta täällä, missä jokaisessa pihassa on vähintäänkin yksi omenapuu, eivät omenat tee millään kauppaansa. Olen tyrkyttänyt kaikille joita yhtään voisi kiinnostaa. Meilläkin on siis niitä tarjolla niin paljon kuin ikinä keksii haluta; naapurin lapsillekin on annettu varta vasten lupa tulla "omenavarkaisiin".
Myönnetään, kun entisessä elämässä minullakin oli jonkin aikaa piha ja omenapuita *kaihoisa huokaus*, omppuja tuli tosiaan hyvänä syksynä yli oman tarpeen.
"Omenapörssit" ovat kai olleet ihan toimivia kokeiluja - siis tilaisuudet tai paikat, joihin voi tuoda liiat omenansa ja joista omputtomat voivat niitä hakea.
Minäpä muuten kävin aamulla koirien kanssa hakemassa mainitusta laatikosta piirakkaomenat ja vilkutin kiitokseksi ikkunasta katsovalle emännälle :).
Tuommoisia kierrätysjärjestelyitä tarvittaisiin enemmän. Monet eivät myöskään syö raparperia tai viinimarjoja, joita voi olla omakotitalon pihalla vanhan omistajan peruja.
Me saimme talomme myötä viehättävän valmiin puutarhan, mutta omenapuita ei pihassamme ollut yhtään, joten toissa vuonna istutimme kaksi (olen aina haaveillut omista omenapuista). Tänä syksynä saimme toisesta puusta yhden omenan, jonka söimme puoliksi mieheni kanssa! Oli ihanan raikas ja hyvänmakuinen omppu, joten toivottavasti ensi vuonna saadaan jo vähän reilummin satoa. :)
-L
Mikko, itse olen kulkenut jo pari kesää erään joltisenkin hoitamattoman pihan ohi ja katsellut siellä rehottavia raparperipuskia. Niillä ei selvästi ole ollut mitään käyttöä talon omistajalle. Olisinpa kehdannut käydä soittamassa ovikelloa ja kysymässä, saisinko ottaa osan raparpereista vaikkapa maksua - tai pihatöitä - vastaan!
L, yksikin omena tuntuu varmasti juhlalta, kun se on ensimmäinen omasta puusta :).
Lähetä kommentti