Jenni kyseli, "löytyykö kotoasi jotakin karjalaista, joka on sinulle läheistä. Siitä haluaisin nähdä kuvan."Äidin maalaamat ikonit ovat kukin tärkeitä omalla tavallaan, mutta mitä karjalaisuuteen tulee, niin tässä kuvatut Floros ja Lauros ovat olleet pidettyjä hevosten ja kotieläinten suojeluspyhimyksiä Karjalan alueella.
Ikoni on allekirjoittaneelle läheinen myös siksi, että kaikilla siinä olevilla hevosilla on ollut elävät esikuvat (ikonimaalarilla on varsin rajalliset vapaudet aiheensa suhteen, mutta tällaiset henkilökohtaisuudet sallitaan). Enkeli pitelee ohjaksista kahta hevosta, joista toinen on omani, toinen hoitohevoseni mallin mukaan maalattu. Molemmat olivat ikonin maalausaikaan jo siirtyneet vihreämmille laitumille.
Myös käspaikka on äitini tekoa.
2 kommenttia:
Onpa kaunis ja pienet hevoset ovat niin lystikkäitä ja hauskoja! Aika huikeaa, että olet saanut noin henkilökohtaisen ikonin. Näin joskus ikonin, johon oli maalattu kissa ja se oli liikuttava. Luonnon ja eläinten kunnioittaminen ortodoksisessa uskonnonharjoituksessa puhuttelee minua kovasti.
Kiitos kuvatoiveen täyttämisestä!
Heh, eipä kestä, kuvatoivomukset ovat olleet mahdottoman hauskoja toteuttaa!
Ortodoksisessa ajattelussa ei luonnon ja eläinten kunnioituksesta tosiaan tunnuta tekevän erityistä numeroa, vaan se on jotenkin itsestään selvää, asiaan kuuluvaa.
Lähetä kommentti