torstaina, lokakuuta 02, 2008

Naisen kanssa

Tänään aamukahvipöydässä puitiin myös irtisanomisuutista, jonka tiimoilta päivän lehdessä oli haastateltu rovaniemeläisiä. Jututetut olivat päätoimittajan puolella lukuun ottamatta 76-vuotiasta miestä. Tämä puolsi erottamista toteamalla, että "eihän siitä mitään tule, että jos asuu naisen kanssa".

Siippa mietti, puhuiko siinä kokemuksen syvä ja katkeroitunut rintaääni.

Päätoimittaja Reetta Meriläisen huomautus oli osuva: "Suomalaisen sanomalehden päätoimittajan puoliso on useimmiten nainen. Se ei ole tähän saakka vaarantanut työsuhdetta."

Niinpä. Tuskin myöskään työn jälkeä. Mutta siitähän tässä ei olekaan kysymys.

Tätä soppaa taidetaan hämmentää pitkään ja hartaasti. Toivottavasti pohjia myöten, ettei tulevaisuudessa tarvitsisi lukea vastaavia otsikoita.

4 kommenttia:

lupiini kirjoitti...

Lapin Kansa-keissi raivostuttaa ja samalla riemastuttaa: nyt pöllytetään syvältä kaikkia luutumia. Musta on uskomatonta, että Korhoselle yritettiin tarjota rahaa hiljaa pysymisestä. Tutkivalle journalistille!

Näiden homofoobien argumentit ovat järjestään niin PÖNTTÖJÄ ja palautuvat siihen Kari Häkämiehen taannoiseen lausuntoon "Se vaan on näin" kun häneltä kysyttiin perusteluita homoliittojen rekisteröinnin vastustamiselle. Vähän kuten jonkun mamukriittisen taannoinen tarkennus siitä, että hän EI ole rasisti, koska hän vihaa vain joitain rotuja. Uaah, urpoutta maailma täys :)

Kati Parppei kirjoitti...

"Musta on uskomatonta, että Korhoselle yritettiin tarjota rahaa hiljaa pysymisestä. Tutkivalle journalistille!"

No sanopa muuta. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten paljon mutaa näistä vesistä nousee, kun oikein ruopataan. Siinä mielessä hyvä juttu, että tämäkin kysymys nousee vihdoin rytinällä otsikoihin.

Näillä henkilökohtaisen elämän ja työelämän raja-alueillahan mennään viime kädessä aika syvälle koko suomalaiseen työkulttuuriin: missä määrin ihmisen odotetaan määrittyvän työnsä kautta ja kääntäen työn ihmisen kautta? Tiettyihin, kulttuurillisiin ja sosiaalisiin normeihin asettumisen vaatimukset istuvat hirveän tiukassa monin tavoin, vaikka juhlapuheissa ja virallisissa lausunnoissa muuta sanottaisiinkin.

Kenen normeja ne ovat? Ja kenen vaatimuksia? Kaikki - tai melkein kaikki - kun tuntuvat kilpaa sanoutuvan irti kaikesta syrjintään vivahtavasta. Silti sitä tapahtuu koko ajan; ihmisen osaaminen ja pätevyys työntekijänä sivuutetaan henkilökohtaisten, työn kannalta täysin toisarvoisten seikkojen vuoksi.

Kiperiä kysymyksiä, joihin ehkä saadaan jonkinlaisia vastauksia tämän jupakan myötä.

Päivi Hauta-Kasari kirjoitti...

Kun tää juttu ensimmäisen kerran tuli uutisista nenän eteen, mä olin varma, että tää on joku huono vitsi ja pian joku huutaa aprillia. No, kun jo pressakin on asiaa kommentoinut niin ei tää taida vitsi ollakaan... Huh. Siis Suomessa ja 2000-luvulla? Ei ei ei...

*yhä epäuskoisena*

Kati Parppei kirjoitti...

Jep, tavallaan to yllätti - ja tavallaan ei. Ehkä jotain tällaista on jo odoteltukin...