On hetkiä, jolloin huumorintaju kehätyömaan kanssa käy erityisen vähiin.
Sen kun ryskävät, räjäyttelevät, jyryävät ja murskaavat kiveä kellon ympäri, öisin ja viikonloppuisin. Tukkikoot tiet kaivannoillaan ja koneillaan ja tehkööt tilalle kapeita kiertoväyliä, joilla vallitsee viidakon laki. Antaa tulla tomua tupaan niin, että viikottainen siivous tuntuu lähinnä vitsiltä.
Mutta kun veden tulo taas kerran varoittamatta katkeaa, tällä kertaa kesken aamulenkin jälkeisen suihkun (tietysti juuri silloin, kun on kaikkein saippuaisimmillaan), mieleen nousee perin synkkiä ja väkivaltaisia ajatuksia.
Neljän tahmean tunnin jälkeen vettä ei edelleenkään tule. Mainitessani asiasta talonmiehelle - tähdentäen, että tiedän syyn olevan maailmanlopun kaivannossa eikä taloyhtiössä - hän vastasi saaneensa jo monta puhelua ja yrittävänsä jälleen kerran tolkuttaa työmaavastaavalle, ettei ihmisiä saa kohdella näin. Mutta oletan, että meidän odotetaan riemumiellä kantavan vaatimattoman uhrimme kehityksen alttarille.
Vuokrankorotus olisi kyllä tässä tilanteessa viimeinen tikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti