Toimitin juuri melkoisen määrän tekstiä tulostettavaksi voidakseni lähettää sen edelleen luettavaksi viisaammille. Aikanaan siitä pitäisi saada palautetta, joka toivon mukaan auttaa viimeistelemään lisensiaatintyöksi tituleeratun tekeleen väitöskirjaksi.
Ellei sitä sitten joudu kirjoittamaan alusta alkaen uudestaan. Juuri nyt minusta nimittäin tuntuu, että olen saattanut maailmaan kolmattasataa sivua silkkaa lööperiä. Toivon hartaasti, että kiusallinen tunne on ennemmin perfektionismipirun kuin intuitioni tuote.
Lokakuista päivää valaisi eilen paitsi hetkittäin näyttäytyvä aurinko, myös rakkaan ystävän tapaaminen. Tapaamista tosin varjosti tieto, että kyseinen ystävä on koht'sillään muuttamassa puolisoineen töihin Kanadaan. Siis kovin kauas!
Onneksi joidenkin ihmisten kanssa sitä vain on veistetty niin samasta puusta, ettei etäisyys tai vuosien väli tapaamisessa tunnu haittaavan, vaan yhteys on ja pysyy. Aina tavatessa voi sitten keittää teetä, istua alas ja järjestellä maailman asiat kerralla kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti