Olen viettänyt melko suuren osan elämästäni veden äärellä (ja viettäisin siellä mielelläni vieläkin suuremman). Nautin suunnattomasti siitä, miten järvi elää vuodenaikojen ja säiden mukaan. Yhtenä päivänä se on kirkkaansininen, toisena synkän harmaa, kolmantena rantoja myötäilee ohut jääreunus. Syysmyrsky voi viritellä rantaoksistoon kirkkaat urkupillistöt, jotka seuraavana päivänä ovat peittyneet lumeen. Ja jää osaa laulaa: riite sirisee aallokossa ja pakkasjää kumahtelee.
- - -
Isä esitteli jouluna Pelimanni-lehden tilaajalahjana tullutta kokoomalevyä. Sen helmiä oli Puhti-duon Suomalais-ugrilainen psyykelaulu, jossa kerrotaan suomalaisparkoja suorittamiseen piiskaavasta yliminästä. Perfektionistinen vimmaisuus tiivistetään komeasti:
"Tahdon euroviisut voittaa, hoippatiloikkaa,
olympialaiset ja viulua soittaa;
verkostoitua kaikkien kanssa
ja lasiesineitä muotoilla!"
Kaksikon livekeikka voisi olla varsin antoisa kokemus, joten pidetäänpä silmät auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti