
Arvattavasti silloin, kun elämisen perustarpeet eivät enää vaatineet jatkuvaa huomiota. Kun maha on täynnä, päällä on aikaa kehrätä kokoon kaikenlaista joutavaa. Sikäli kuin tiedetään, esimerkiksi keskiaikainen ihminen näki itsensä ennen muuta osana yhteisöään, eikä liiemmin vaivannut päätään minuuskysymyksillä. Harva talonpoika kai turnipseja kaivaessaan pohti lapsuuden traumojen ja myöhempien kompleksien vaikutusta parisuhteeseensa. Korkeintaan manasi Perkeleen juonia, jotka tekivät vaimon toraisaksi.
Moni nykyihminen täysine jääkaappeineen on sen sijaan kylläinen ja neuroottinen. Omat pirunsa on hänelläkin. Jos toiselle olkapäälle istahtaa sorkkineen vaikkapa Epäonnistumisen Pelko ja toiselle pitkähäntäinen Perfektionismi, ei kenelläkään ole enää kivaa. Kun niiden seuraan lennähtää vielä Huono Itsearvostus, ei ihmispololla ole mitään iloa tuliterästä espressokeittimestään.
Kyllä, tuttuja sarvipäitä kaikki. Viime vuosina kolmikon visiitit ovat harventuneet, mutta silloin tällöin kuulen yhä tuttua käkätystä ja haistan inhan rikinpöllähdyksen. Silloin on parasta etsiä jotakin kättä pitempää. Terve Järki on ajoissa käytettynä hyvä astalo. Huumori on niin ikään mainio ase, tosin sekään ei aina pure, jos vihulaiset ovat ehtineet saada tukevan kouraotteen uhrinsa nahasta.
Syksy turnipsipellolla saattaisi olla niin ikään tehokas torjuntakeino. Talikonvarressa heiluminen tekisi olkapäille pyrkiville perkeleille kiikkerät oltavat.