Välttääkseen viimeiseen asti jatko-opintojensa keskeyttämisen ja keskeyttämättömyydestä kumpuavan akuutin talouskriisin humanisti kävi myymässä itsensä osa-aikaiseksi työvoimaksi siivouspalveluita tuottavalle yritykselle.
Siivoustyössä ei toki ole sinänsä mitään vikaa. Rehellistä, kunnon työtä, jota humanistikin teki jo opiskeluaikoinaan. Sitä paitsi tilannehan vain kertoo, miten hienosti Suomella menee: vessanpesijöilläkin on korkeakoulututkinto! Mikäpä sen sopivampi meriitti sivistysvaltiolle.
12 kommenttia:
Ja vielä ylempi korkeakoulututkinto. :)
Muistan sen amerikkalaisprofessorin tyrmistyksen, jota kerran haastattelin siitä, mitä sivistys hänestä on, kertoessani että täällä tavoitteena on korkeakouluttaa 70 % kansalaisista.
"Where will they get jobs?" hän kysyi heti. "Cleaning the bathrooms at University, thinking of relativity theory or intertextualism all the time?"
Moppaamisessa on kyllä se hyvä puoli, että se hellittää ja pehmentää niska-hartiaseutua ihan oikean jumpan tavoin. Minä jopa vähän ikävöin siivoamista, mutta kun tuo mies on sitä mieltä, että siivoan koko elämäni, jos sille annan aikaa. (Koska tietysti siivoamisen jälkeen on rättimäinen, seura tekee kaltaisekseen, eikä jaksa muotoilla timangeja hakemuksia...)
Siivotessa on hyvä mietiskellä, ellei siivoa kotona. SE on yksinomaan stressaavaa.
mä alan olla entistä vakuuttuneempi, että jahka joskus yliopistosta ulostaudun, niin mut löytää paljon todennäköisemmin luutun kuin karttakepin varresta.
siis mopin, ei sen soittimen
Veloena: kuntoliikunnan kannalta ajattelinkin tuon pestin ottaa - ja toivoa, että se jää lyhytaikaiseksi. Synkkinä hetkinä sitä tosin itsekin miettii, että tästä kun kerran käy, paluuta ei ole. Kestorättiys kutsuu ;)...
Laskeskelin tuossa, että kahden viikon siivouksella (n. 30 tuntia/viikko) tienaan suurin piirtein saman verran kuin yhdellä Aamulehdessä julkaistulla artikkelilla! Joo-o. Mutta ei noiden lehtihommien varaan omaa ja koiriensa elantoa kokonaan uskalla jättää.
wee: äläpä mitään, tiedä vaikka joudut sen soittimenkin varteen - humanisti kun saa varautua käyttämään mielikuvitustaan työnhaussa :).
Järkytyin tajutessani miten huonoa palkkaa siivoojille maksetaan. Kun opiskeluaikoina siivosin, 20 tuntia viikossa riitti elantoon ja sitten jäi vielä kesää varten vähän säästöjäkin. Vai oliko silloin menot niin vähäiset. Nyt tuntuu ettei siivojan palkka riittäisi mihinkään. Laskin että joutuisin siivoamaan 10 tuntia jos haluan saada saman rahan kuin saan parin tunnin opetuksesta ja olen pitänyt Työväenopistojen ym. tahojen palkkoja ihan kiskurihommina.
Mietin silti siivoushommien aloittamista, koska se on aikamoinen näköalapaikka. Oikeastaan tässä ammatissa sitä pitäisi välillä tehdä ihan periaatesyistä, vaikka ei rahapulaa olisikaan.
Se on totta, että palkka on aika pieni. Mutta niin se on kyllä kirjastossakin tuntityöläiselle, ei niissä niin kovasti eroa ole. Olennainen ero tietysti on, että usein kirjastossa voi kirjoittaa lehtijuttua samalla kun on jo toisissa "töissä", tai voi blogata. Jotain pitää olla, muuten nukahtaa istuvilleen.
Mutta kyllä, onhan se dismotivoivaa, kun tietää, että yhden päivän keppoisesta jutusta saa helposti yhtä paljon kuin kolmesta seitsentuntisesta lauantaista. Etenkin, jos on istunut jo koko viikon muissa asioissa ja haluaisi liikkua.
Tänään kävinkin vesijuoksemassa ennen töitä, etten ole aivan äkäinen lohikäärme.
työväenopistot maksavat kiskuripalkkaa, ellei pääse kierrättämään vanhoja juttuja. Mulla ainakin menee neljä tuntia kolmen vartin luennon valmisteluun... no tuleehan siitä kai kymppi tuntipalkaksi :-) Kerran katsoin Akavan kalenterin takaa palkkiosuosituksista, pitää kyllä olla aika julkkisdosentti että moisia onnistuu nyhtämään...
Päivän taloussanomissa oli muuten hyvä haastattelu aiheesta joutilaisuuden filosofia...
mutta kyllä siivoojaakin voidaan kadehtia! aikoinani opiskellessani siivosin yhden kesän pari-kolme tuntia illassa ja sain saman kuin tuttu, joka teki 6-8h päiviä kuumassa kioskikopissa. :O
Hanttisiivojan palkan pienuus harmittaa ennen muuta suhteessa kulutettuun aikaan ja työn sitovuuteen. Kun siivoaa, ei voi tehdä muuta (paitsi mietiskellä, kuten Veloenakin totesi). Juuri siksi toivoin mahdollisimman paljon kuudelta alkavia aamuvuoroja, että iltapäivällä olisi aikaa muihin hommiin. Iltavuoro on yhdestä yhdeksään, jolloin siihen menisi käytännössä koko päivä.
Huomenna noustaankin siis ennen viittä ja lähdetään perehtymään valtavan teatterirakennuksen siivoukseen... Mielenkiintoistakin, tavallaan.
Toivottavasti pääset pikimmin takaisin oikeisiin hommiisi.
Kollegiaalisin terveisin!
Kiitos! Hanoja käännellään ahkerasti...
Turussa on yleisen historian assistentuurin haku auki. Haku päättyy maanantaina. Ei ne kuitenkaan tamperelaista valitse. Eikä hesalaista :-) Osallistu sinäkin arpajaisiin! Viipurin läänin historialla ei varmaan ole "Suomen Turussa" paljoa väliä :-D
Lähetä kommentti