maanantaina, lokakuuta 31, 2005

Valoroiskeet

Kiipeän jälleen kerran koirien kanssa Iidesjärven ja Kalevankankaan välissä kulkevalle harjupolulle. Pysähdyn siihen, missä puusto antaa myöten maisemalle. Etelään päin avautuva näkymä on pimeällä hämmentävän urbaani lukemattomine valotäplineen. Oranssia ja kirkkaanvalkoista kuin suuren siveltimen roiskaisemana, välissä tipoittain punaista ja sinistäkin.

Mustana häämöttävän järven toisella puolella on tunnelmallinen Nekalan ja Viinikkalan alue työläisasuntoineen ja vanhoine puutaloineen. Jos emme olisi iltalenkillä harjulla, kulkisimme luultavasti siellä kurkkien salavihkaa valaistuista ikkunoista sisään. Vasemmalla, kaukana mäen päällä näkyvät Hervannan korkeiden kerrostalojen valokeskittymät ja vesitornin punaiset valot. Muistelen siskoni valmistujaisia, joita vietettiin tasan vuosi sitten tornin tilausravintolassa. Silloin maisemaa katseltiin tänne päin, pohjoiseen. Oikealla hehkuu oranssina Hatanpää massiivisine yritysrakennuksineen. Tampereen maamerkki Näsinneula ei aivan näy, se jää liiaksi sivuun.

Hengitän syvään kosteaa syysilmaa ja jatkan matkaa hautausmaan muurinviertä kohti Kalevantietä. Seisoskeluun kyllästyneillä koirilla on kiire eteenpäin, ne tönivät toisiaan kapealla polulla.

Pidän tästä kaupungista, vuodessa tutuksi tulleesta.

8 kommenttia:

Johan W kirjoitti...

Mahtava tunnelma! Etkö todella ole asustellut Tampereella kuin vuoden?

pagisija kirjoitti...

Kiitos kiitoksesta. Vuodenpa vuoden, mutta olen ahkera koluamaan kulloistakin asuinympäristöäni yrittäen löytää siitä jotakin olennaista...

Mette kirjoitti...

Viinikka taipuu "Viinikan". Isotätini laidunsi aikoinaan lehmää nykyisen Viinikan liikenneristeyksen (kutsutaan vieläkin usein "Viinikan liikenneympyräksi", koska siinä oli täydellinen ympyrä ennen viimeisintä uudistusta) paikalla.

pagisija kirjoitti...

Viinikasta minäkin olen oppinut puhumaan, mutta itse kaupunginosan nimi on kuulemma Viinikkala. Se löytyy kaupunginosasivustoiltakin Viinikkala-nimellä.

Varmaan jokin byrokraattinen hienous, joka ei ole kotiutunut puhekieleen...

Rosmariini kirjoitti...

Voi taivas, kuinka kauniisti kirjoitat! Paras blogimerkintä, jonka olen lukenut pitkään aikaan.

Jatka samaan malliin!

pagisija kirjoitti...

Voi hyvänen aika, tässähän punastuu ;). Kiitos!

Kävinpä nimimerkkisi ohjaamana kurkkaamassa Pastanjauhantaa ja laitoin saman tien rastin tilausruutuun. Herkullisen oloisia reseptejä, tuli heti nälkä.

Rosmariini kirjoitti...

Jee, uusi tilaaja, kivaa! :)

Minä olen lueskellut blogiasi jo jonkin aikaa hyvin kiinnostuneena. Itsekin yliopistolla työskentelevänä tutkijana ymmärrän mainiosti omat tuskastelusi raha- ja työtilanteen kanssa. Omasta tutkimusryhmästänikin liukenee koko ajan lahjakkaita tutkijoita leveämmän leivän ääreen.

Suomen korkeakoulupolitiikka on mennyt jossain vaiheessa kyllä pahasti metsään - on käsittämätöntä tuhlausta, että noin taitava kirjoittaja joutuu tienaamaan elantoaan siivoamalla. (Ja tuolla kommentilla en sitten tarkoita sitä, ettenkö pitäisi siivoustyötä arvokkaana. Se homma tuli itsellekin opiskeluaikana hyvin tutuksi. Niin kerta.;)

pagisija kirjoitti...

Hmm. En tuosta taitavasta tiedä, mutta kyllähän melkoinen määrä koulutusta ja sen tuomaa osaamista menee maisterisiivouksessa hukkaan.

Sitä paitsi ammattilainen tekisi senkin paremmin. Siis siivoaisi. Ja minulla mieli palaa tekemään sitä, minkä puolestani tiedän osaavani parhaiten.