keskiviikkona, lokakuuta 05, 2005

Opiskelija onkin työläinen

(Varoitus: kirjoituksen valituskerroin on huomattava. Voi aiheuttaa ärtymystä ja päänsärkyä herkälle lukijalle.)

”Tulevaisuudessa kaikilla aloilla on tarvetta historiasta valmistuneille laaja-alaisesti sivistyneille ihmisille.”
- Tampereen yliopiston uraneuvonta, Kitkatta-palvelu.

Humanisti onkin ahtaammalla kuin luuli. Olo on kuin päänsä aidan rakoon pistäneellä pässillä: itse aiheutettu ahdinko, mutta ahdinko yhtä kaikki.

Allekirjoittaneen nykyinen tutkimusrahoitus päättyy ensi kuussa. Työhakemuksista ei yksikään ole tärpännyt edes haastatteluun saakka, vaikka huolella väännetty ansioluettelo onkin saanut työvoimaneuvojat äännähtelemään rohkaisevasti. Niinpä tänään otettiin kiltisti vuoronumero ja mentiin työvoimatoimiston virkailijan luo selvittämään, missä mennään.

Se ei ollut uutta, että työttömyysturvaa saadakseen pitää keskeyttää opintonsa vähintään vuodeksi. Se oli uutta, ettei niitä tuona aikana voi aloittaa uudestaan.
- Työllistyit päätoimisesti omalla alallasi, kun aloitit jatko-opinnot heti valmistuttuasi. Työllistymisesi katsotaan jatkuvan rahoituksesta riippumatta, kunnes valmistut taas, selitti ikäiseni nainen pöydän takana.
- Mutta...
- Niin, ei siinä olekaan paljon järkeä.
- Entä jos jokin rahoitushakemuksistani tärppää, kun olen ehtinyt keskeyttää opintoni? Apurahan vastaanottajan kun on oltava jatko-opiskelija.
- Sepä se. Jos olisin sinä, yrittäisin etsiä kiireapulaisen paikkoja tai siivoustöitä joulukuuksi ja sinnitellä jotenkin hakemusten ratkeamiseen.

Selvä. Mutta suuri osa otollisista apurahoista tulee hakuun vasta loppuvuodesta ja ratkeaa kevättalvella. Humanisti tajusi yht'äkkiä myös sen, ettei voi tuon vuoden aikana edes hakea rahoitusta mistään, kun ei ole oppilaitoksensa kirjoilla.

- Itse asiassa yliopistossa opiskelevat pääsevät helpolla, huomautti virkailija. - Kaikista muista oppilaitoksista vaaditaan erotodistus, keskeytys ei riitä.

Mikäli siis ymmärsin oikein, yliopiston jatko-opiskelija rinnastuu töissäolevaan kaikessa muussa paitsi siinä, jos oman alan "työt" jatkuisivat työttömyysjakson jo alettua, eli tutkimusrahoitukselle löytyisikin taas jatkoa. Silloin vahingon saa kärsiä nahoissaan.

No niin. Elämäähän tämä vain on. Ahdinko voisi aina olla pahempikin. Enkä totta vieköön ole ainoa pässi.

Mutta silti. Rikastumisesta viis, kunhan pystyisi tienaamaan elantonsa jotakuinkin kunniallisesti tavoilla, jotka parhaiten taitaa. Veroja maksaisin ilomielin. Antaisin bussissa paikkani vanhuksille enkä naukuisi eduskunnan palkankorotuksista tai katupölystä keväällä.

Miten se voi olla näin monimutkaista?

5 kommenttia:

lisensiaatti kirjoitti...

Seurasinpa sua tuolta toisen blogin puolelta tänne... jatketaan siis samalla nimimerkillä!

Jos saat apurahan työttömyysaikana, ei se mitään. Ilmoitat vaan työkkäriin, että ole työllistynyt ja jatkat hommia. Eihän sun tarvitse olla yliopistolla kirjoilla tehdessäsi väitöskirjaa -- harvemmin kai historioitsijoilla varsinaisia jatko-opintoja on. Eikä mikään estä kirjoilla olematonta seuraamasta opetusta. Lain mukaan yliopisto-opetusta voi seurata kuka tahansa. Ainoastaan et saa opintoviikkoja, etkä voi jättää väitöskirjaasi esitarkastukseen aikana, jolloin olet "keskeyttänyt" opintosi.

En ole vielä törmännyt yhteenkään säätiöön, joka haluaisi selvityksen siitä, että on kirjoilla yliopistolla silloin nostaa apurahaa. Jotkut rahastot muistaakseni vaativat asiasta vakuutuksen rahaa hakiessa. Ja on pitänyt vakuuttaa, että on saanut jatko-opinto-oikeuden.

Jos hakukaavakkeessa asiasta ei suoranaisesti kysytä, ei pidä kertoa, ettei ole kirjoilla. Trust no one! Tuskin se suositusta kirjoittavaa proffaakaan kiinnostaa. Itse olen joskus pyytänyt suosituksia toisen yliopiston proffalta, jolla ei edes ole teoreettista mahdollisuutta saada asiasta tietoa!

Samahan se on, luetko dekkareita vai tutkimuskirjallisuutta työttömänä ollessasi, kirjoitatko blogia vai väikkäriä. Kunhan asiasta et kerro hallintoväelle. Harmillisin tilanne on, jos sulla on työhuone yliopistolla. Sitä voi olla hiukan hankala pitää nykymaailmassa työttömänä.

Tämä työttömyysrahakäytäntö päätoimisine heti alkavine jatko-opintoineen ei muistaakseni perustu lakiin, vaan ministeriön antamaan tulkintaohjeeseen (olikohan vuodelta 1999), jota työvoimapoliittinen lautakunta noudattaa lähes automaattisesti. Tiedän yhden tapauksen viime ajoilta, että kaveri onnistui pääsemään työttömyyspäivärahalle keskeyttämättä opintoja. Tämä on mahdollista, jos onnistuu vakuuttamaan, että ei ole saanut palkkaansa väitöskirjan tekemistä varten, vaan johonkin muuhun tarkoitukseen (akatemiaprojekti, assistentuuri). Tarkoituksen pitää olla ainakin työvoimatyyppien käsityskyvyn mukaan eri kuin väitöskirjan tekeminen...

Nähdäkseni en tässä yllytä mihinkään väärään. Jos työvoimaviranomaiset tulkitsevat kaikkea kirjaimellisesti, niin kai hallintoalamaiset voivat tehdä saman.

Menestystä apurahan hakuun!

pagisija kirjoitti...

Kiitos tiedoista ja kannustuksesta! Vedettyäni hieman henkeä ja rauhoituttuani kahvikupin ääressä päädyin itse samaan päätelmään. Eihän minulta ole aiempienkaan apurahojen kohdalla kyselty, olenko juuri nostamishetkellä jatko-opiskelija (sen sijaan moni rahasto kyllä edellyttää, että rahan hakija on jatko-opiskelija).

Tällä hetkellä rahoittajani on tosin tiedekunta; sen kanssa tilanne saattaa olla toinen.

Hiillyin vain tuosta nurinkurisesta ajattelutavasta: työvoimatoimiston mukaan olen töissä, vaikken saisi mistään senttiäkään. Ja etten sitten saisi jatkaa virallisestikin oman alansa töitä heti, kun tilaisuus tarjoutuu - ärrh!

No, yritän silti viivyttää tuota opintojen keskeyttämistä ainakin ensi vuoden puolelle. Hanttihommia on toki tehty ennenkin...

lisensiaatti kirjoitti...

Tai et ehkä työvoimatoimiston mukaan ole töissä, mutta "et ole työmarkkinoiden käytettävissä"... tämäkin argumentti on joskus esiintynyt. Lapissa kuulemma taas jatko-opiskelija on tutkittu yrittäjäksi. Aika naurettavaa, eikös!

Mette kirjoitti...

Tekevät ne tuota jäynää muillekin. Yritin laman aikana vähän aikaa toiminimellä, koska sain työpaikan, mutta työnanaja ilmoitti kelpuuttavansa vain alihankkijaksi. Kun tämä "työsuhde" sitten päättyi, menin työkkäriin. Siellä sanottiin, että pitää virallisesti maistraatissa lopettaa toiminimi. Tein niin ja toin todistuksen. Sen jälkeen sain päätöksen, että ei työttömyyskorvausta, koska "työllistyy omassa yrityksessä". Tein valituksen sillä perusteella, että en työllisty, koska toiminimi on virallisesti lopetettu eikä sen nimissä saa työllistyä. Olin jo aikaa perustanut uuden toiminimen, saanut uusia töitä, perunut taas ja onnistunut lopulta pääsemään työttömäksi (4 kk karenssi), kun tuli valitukseeni päätös, että valitus on aiheeton. Ei perusteluja.

pagisija kirjoitti...

Juuh. Kuin kirsikkana kakussa verokarhu muisti humanistia tänään 1200 euron mätkyillä.

No, oma moka. Olisihan minun pitänyt tietää, että Suomen Kulttuurirahasto ei olekaan julkisyhteisö, kuten yliopisto, ja että "muulta kuin julkisyhteisöltä saadut apurahat ovat veronalaista tuloa siltä osin kuin niiden ja julkisyhteisöltä saatujen apurahojen yhteenlaskettu määrä niistä vähennettävien menojen jälkeen ylittää valtion taiteilija-apurahan vuotuisen määrän".

Ei sitä kyllä kukaan verotoimistossa osannut kertoa, kun ramppasin siellä pitkin vuotta varmistelemassa verotustilannettani apurahojen, pätkätöiden ja satunnaisten keikkatulojen viidakossa.

Terveisiä vain Kafkalle *huokaus*. Onneksi virkailijat sentään ovat yleensä mukavia ja jopa ymmärtäväisiä, vaikkeivat mitään asioille mahtaisikaan. Eiväthän systeemin solmuisuus tai asiakkaan tolloilut heidän syytään ole.