Hajoamisesta ja tiivistymisestä

Helsingin Sanomissa käsiteltiin taas kysymystä yhdyskuntarakenteen hajoamisesta versus tiivistymisestä. EU:han nosti taannoin Suomen pääkaupunkiseudun varoittavaksi esimerkiksi ensin mainitusta. Asutuksen leviäminen laajalle alueelle lisää energiankulutusta ja pirstoo arvokkaita luonto- ja kulttuurimiljöitä.

Niinhän se on. Talo maalla ei ole luonnonläheisyydestään huolimatta se ympäristöystävällisin asumismuoto, jos 300 neliön hirsilinnaa lämmitetään kivihiilisähköllä ja töissä käydään omalla autolla sadan kilometrin päässä.

Tämänpäiväisen artikkelin kirjoittaneet Ympäristökeskuksen tutkijat toteavat kuitenkin, että itse asiassa pääkaupunkiseutu on vuosien myötä tiivistynyt. Keskieurooppalaisesta näkökulmasta se toki on keskimääräistä väljempi. Täällä kun on aikanaan ollut lääniä, johon kaavoittaa ja rakentaa.

Olen itse tuumaillut kysymystä kolutessani lähiseutuja koiran kanssa ja ilman. Tonttimaan tarve ja sen seurauksena vanhojen omakotialueiden pispaloituminen näkyvät kaikkialla. Toisin sanoen vanhojen talojen suuret puutarhatontit lohkotaan tilkuiksi, joille nousee mitä kirjavin valikoima uusia asumuksia.

Järki puhuu toki alueiden tiivistämisen puolesta. Kun kerran suuri osa suomalaisista haluaa pakkautua pääkaupunkiseudulle ja hankkia omakotitalon, on ekologisempaa sulloutua vanhoille asuinalueille, joilta on hyvät kulkuyhteydet työpaikoille ja palveluiden ääreen. Mutta sisäinen esteetikkoni ja historioitsijani huokaavat syvään vanhojen omenapuiden ja syreenipensaiden jäädessä modernien kivitalojen alle. Ei voi kieltää, että vanhan puutaloalueen henki häipyy vääjäämättä asutuksen tiivistyessä.

Paradoksaalista kyllä, historiallinen miljöö ja kulttuurimaisema ovat nousemassa yhä tärkeämmiksi asuntojen myyntivalteiksi luonnonläheisyyden rinnalle, kuten Kansatieteilijäkin kirjoittaa. Markkinamiesten onneksi kyseessä ovat varsin venyvät ja monitulkintaiset käsitteet. Kuten Kansatieteilijän kommenttilaatikossa totesin, Leppävaaran Mäkkylään nousevaa uutta asuinaluetta maalaillaan paikallislehdessä mainoslausein, jotka saavat täällä kauppakeskus Sellon ja kehäykkösen kupeessa jo asuvan hihittämään ääneen:

"Modernia asumista perinteikkäässä kulttuurimaisemassa. Vanha kulttuurimaisema ja luonto ovat Mäkkylässä kouriintuntuvasti läsnä."

Mutta kaikki on suhteellista. Etelä-Leppävaaran puuttomaan kerrostalolabyrinttiin verrattuna junaradan pohjoispuolta voi ehkä pitääkin "perinteikkäänä kulttuurimaisemana". Onhan täällä ollut kuuluisa kummituskin, jota mainostoimistot eivät tosin ole vielä hoksanneet hyödyntää.