Hervannan ilmanalassa täytyy olla jotakin omituista, koska nuhteeton ja kohtuullisuutta kaikessa kannattava kansalainenkin saa siellä aina päänsä kipeäksi tai vähintään hieman huteran sunnuntaiolon.
Liekö asiaa koskaan tutkittu?
Lauantai-iltana mainitussa kaupunginosassa vietettiin seitsenkymppisiä herkullisen ja turmiollisen tapastarjoilun merkeissä. Lankomiehen vuosikertymäksi tuli 38, allekirjoittaneelle loput. Tunnelmaa lisäsi ikiteekkariksi leimatun langon valmistuminen, jota - näin meille on alustavasti lupailtu - juhlitaan keväämmällä hieman perusteellisemmin.
2 kommenttia:
"Hervannan ilmanalassa täytyy olla jotakin omituista"
Asia itsessään ei ole omituinen. Hyvin usein, kun ihminen villiintyy (pitkästä aikaa) ja suuntaa ulkoilemaan, seurauksena on pieni nuhanpoikanen, joka tunnetaan myös nimellä happimyrkytys. Se, mitä sinulle on tapahtunut, on vähän vastaava tilanne. Olet - pitkästä aikaa - päässyt haukkaamaan erityisen hyvälaatuista happea. Ja vaikka asia on periaatteessa hyvä, seuraukset voivat olla päinvastaiset. Tämä puolestaan johtuu siitä, että olet harrastanut sitä liian harvoin. Lopun arvaat.
Arvaan.
Jep.
Lähetä kommentti