Hyvä tuuri

Arawn ja Obeesia ovat tahoillaan ottaneet kantaa liikuntapaikkojen ruuhkaisuuteen ja sen lieveilmiöihin. Aihe on kiintoisa sikäli, että tämäkin istumatyöläinen on urautunut käyttämään ainakin yhtenä aamuna viikossa Leppävaaran uimahallin palveluja. Pistäydyn ensin kuntosalilla ja menen sitten vesijuoksemaan.

Onnekas toki olen voidessani rytmittää päivän työt niin, että aamukäynnit hallilla ovat ylipäänsä mahdollisia. Aamupäivä kun tapaa koululais- ja vesijumpparyhmistä huolimatta olla rauhallisinta aikaa.

Maksujen poistuminen yli 70-vuotiailta espoolaisilta tuntuu selvästi lisänneen kävijämääriä niin kuntosalin vapaaharjoitteluvuoroilla kuin altaassakin. Minusta ilmiö on kuitenkin niin myönteinen, että lievän henkilökohtaisen epämukavuuden sietää. Ilmeisesti myös paikan suhteen allekirjoittaneella on ollut sikäli hyvä tuuri, että esimerkiksi kuntosalin laitteissa vuorottelu sujuu. Kyräilyn sijasta kysytään ja neuvotellaan, ja ilmapiiri on pysynyt ystävällisenä. Eri-ikäiset ja -kuntoiset kävijät ovat sitä paitsi mukava lisä liikuntatuokioon: vanhemman väen turinoita on hauska kuunnella ja osallistua jutusteluun välillä itsekin (puhumattakaan siitä, ettei allekirjoittaneella olisi varaa sen enempää kuin intoakaan maksaa itseään kipeäksi imagoltaan trendikkäiden ja vauhdikkaiden kuntoklubien jäsenyydestä, mummoja tai ei).

Arawnin kanssa samoilla linjoilla olen kyllä siinä, että etenkään ruuhkaisempina aikoina uima-altaan kapeat radat eivät ole ensisijaisesti seurustelupaikkoja, vaikka monia houkutteleekin vesijuoksun tarjoama mahdollisuus tarinoida tuttujen kanssa. Sitä voi kuitenkin tehdä vaikkapa saunassa tai raittiissa ilmassa lenkkipolulla. Jokainen saa toki edetä omaan tahtiinsa, mutta hitaasti kelluva, kuulumisten vaihtoon keskittynyt ja ulkomaailman unohtanut kolmen vesihölkkääjän rintama torpedoi helposti kaikkien muiden menon. Niin se vain on.

Muttei tämä niin kuolemanvakavaa touhua ole, ja huomaavaisuus puolin ja toisin auttaa pitkälle ahtaissakin oloissa. Metsä tunnetusti vastaa, niin kuin sinne huudetaan (ei tosin aina, joskus kaikkein kohteliainkin päänavaus johtaa vihaiseen mulkoiluun tai avoimeen hyökkäykseen, mutta sille ei mitään mahtane). Jossain vaiheessa tietysti tulee vastaan se raja, jolloin omat liikunta-aktiviteettinsa siirtää suosiolla väljemmille vesille. Kirjaimellisesti. Onhan noita vaihtoehtoja, ilmaisiakin.