Minulla on jo jonkin aikaa ollut alavireinen, jotenkin irrallaan kaikesta kelluva olo ilman mitään selvää syytä. Toisinaan unenomainen, surumielinen kuplassa kulkemisen tunne ennakoi migreenikohtausta, mutta sitäkään ei ole kuulunut. Lienevätkö kuorimattomien (joskin pestyjen) puolalaisten omenien torjunta-ainejäämät kerääntyneet aivojeni apeuskeskukseen saaden aikaan melankoliapiikin?
Eilen lähijunassa parikymmenvuotias nuorimies hupatti itsekseen koko matkan Leppävaarasta Helsinkiin. Välillä hän nauraa rätkätti omille jutuilleen niin, että oli pudota penkiltä. Millaisena mahtoi maailma hänelle näyttäytyä? Tai toisella puolen käytävää istunut allekirjoittanut, joka tuijotti tiukasti ulos ikkunasta välttäen katsekontaktia - ja samalla hieman häveten välttelyään?
Claes Anderssonin Hulluudestamme ja hulluudestanne kannattaa muuten lukea, jos kohdalle sattuu.
2 kommenttia:
Kun kerroin entiselle esimiehelleni minkälaisia unia olen viime viikolla nähnyt, hän vitsaili että onko aamulääke otettu. On otettu. Unet, ihmisen mieli on selittämättömien kapasiteettien saareke.
Sanopa muuta. Ja mitä kaikkea mielen varastoihin on vuosien myötä säilöytynyt...
Lähetä kommentti