perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Kaamosta

On lohdullista tietää, että muutkin.

Kun sitä kuitenkin yhä, joka vuosi, hämmästyy ja ihmettelee. Kyselee itseltään, mikä nyt on vialla, vaikkei mikään vialla olekaan, kun ei luonto itse sitä voi olla, eikä ihminen luontokappaleena muuksi muutu.

Niin, se on täällä taas. Hyvää kaamosta. Herättäkää minut keväthangille.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tove Janssonin Ruttuvaari lienee esi-isiäsi? Älä nyt kuitenkaan menetä näitä mahtavia syyspäiviä.

Kati Parppei kirjoitti...

Sukua lienemme. Minäkin aina epäilen muualla pidettävän hauskoja kemuja, joihin minua ei ole kutsuttu.

Juuh, ulkona tulee vietettyä pari tuntia päivässä, joten en jää taatusti paitsi harmaiden syyspäivien iloista *hauuukotus*...