tiistaina, helmikuuta 19, 2008

Narskuntaa

Miten olenkaan kaivannut lumen narskuntaa! Täällä Pohjois-Karjalassa senkin pääsi vielä kokemaan, äänen ja tuntuman jalan alla. Aurinkoinen pakkasaamu ja lumiset pientareet tuntuivat yllätyslahjalta kuukausia kestäneen kurassa kahlaamisen jälkeen.

Tähän aikaanhan kuuluisi jo odottaa kokopäiväisesti kevään tuloa ja iloita jokaisesta päivää pidentävästä minuutista. Ainakin Pagistaanin vuodenkierron mukaan. Nyt ei vain osaa, kun ei ole vielä lakannut odottamasta talveakaan. Huomasin sen taannoin kaupassa, jossa oli laitettu esille kukkamultia ja ruukkuja. Menin hämilleni: nytkö jo, ei kai sentään vielä? Mullanvaihto kun on tavannut olla toimitus, josta joudun pidättelemään itseäni, kun innoissani ja kevätkuumeissani tekisin sen aina liian aikaisin.

Nyt sitä katselee epävarmana taakseen ja ihmettelee, milloin se marraskuu muka loppui.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juu, kyllä se jo loppui, tiedoksi kaikille muillekin kaamosmyssy silmillä kulkeville. Taivaalla paistelee nykyään iso ilmainen kirkasvalolamppu. Sitä narskulunta kyllä täällä päin kadehditaan!

sivuaskel kirjoitti...

Onko kauniimpaa kuin paljon valoa lumen ja auringon välissä. Narskulumi on luksusta, jota täällä etelässä ei ole päässyt kuuntelemaan.

Mieli on jo keväässä, sulavan lumen tuoksussa. On toiveikasta, kun tietää että valo kasvaa vielä monta kuukautta, lehauttaa metsät ja pellot vihreiksi ja kukkien nuput levälleen :).

Anonyymi kirjoitti...

Kadulla näkyy vain rippeitä siitä tuiskusta, joka aamulla väritti ilman valkoiseksi viuhunaksi.

Kuinkahan pitkään menee, että talvettomuus lakkaa hämmästyttämästä? Itse Helsingissä kasvaneena huomaan tuskastuvani isän "Lahdessa oli aina lapsena valkoinen joulu" -läpästä; minusta kun lumi noin luontevasti tulee joka toinen joulu ja sitten muutoin heti joululomalla. Varmasti nyt kasvavat pienokaiset hahmottavat asian hieman vartuttuaan toisin.

Päivi H-K kirjoitti...

Veloena sanoi: "Kuinkahan pitkään menee, että talvettomuus lakkaa hämmästyttämästä?"

Minä hämmästyin suunnattomasti _talvea_ kun tässä eräänä päivänä ovesta ulos astelin: lähes -10 pakkasta, lunta... Ja eikös tämä ole vasta toinen perättäinen tämmöinen talvi?

Kati Parppei kirjoitti...

Juu, valon määrän kasvaminen kyllä tuntuu jo. Aamulla herääminen käy aina vain helpommaksi. Kevään tulokin alkanee pian kutkuttaa entiseen tapaan, kunhan tulemattoman talven on lopulta tajunnut ja hyväksynyt.

Juuri nyt työhuoneeni ikkunasta näkyy kyllä parimetrinen lumikasa ja valkoiset hanget. Huomenna palataan takaisin etelän harmaaseen...

Uutisissa muuten sanottiin, että ruotsalaistutkijoiden mukaan tälle tänä vuonna koetulle näennäisvuodenajalle ei ole nimeä. Ei se ole perinteisten kriteereiden mukaan talvi, eikä kyllä kevät tai syksykään. Hoh!