Median valta on kiistaton. Sen näkee vaikkapa hädästä, jonka lintuinfluenssauutisointi on nostattanut. Terveyskeskusten puhelimet ruuhkautuvat reseptipyynnöistä ja tartuntaepäilyistä. Mikä lienee nykyhetken todennäköisyys sille, että keskivertotamperelaisen flunssaoireet olisivat lintuinfluenssaa?
Toinen hyvä esimerkki on susikeskustelu, joka on kuplinut taas kiivaana ainakin täällä Hämeessä. Ei uskalleta mennä kävelylle metsään, ei laittaa lapsia koulutielle. Lehdissä on ollut lasten vanhempien haastatteluita ja näyttäviä artikkeleita koululaisten taksikyydeistä. Aiheen saamasta huomiosta voisi kuvitella, että nälkäisiä susihukkia parveilee pirkanmaalaismetsissä kuin teinejä perjantai-iltana Keskustorilla.
Mediatutkimuksen agenda setting-teoria tuntuu tässä yhteydessä varsin paikkansapitävältä. Sen mukaan media määrää, mistä aiheista puhutaan. Se päättää, mitkä asiat nostetaan ykkösuutisiksi ja mitkä jäävät taustalle. Suhteellisuudentajua tarvitaan, että asiat löytävät oikeat mittasuhteet uutistenseuraajan huolestumisalttiissa mielessä.
7 kommenttia:
Sivistymättömänä en tunne teoriaa, mutta pitäisi kyllä olla hiukan tarkempi kuin vain sanoa että "media määrää". Media on tyhjä yleiskäsite. Eiköhän ole olemassa erilaisia intressiryhmiä, jotka yrittävät saada omaa agendaansa läpi. Vetoaminen mediaan jonkinlaisena supertoimijana kadottaa kunkin agendan taustalta löytyvät hyötyjät.
Olet ehdottomasti oikeassa. Kyseessä oli yhden lauseen karkea yleistys. En minäkään ole sivistynyt, mutta oletan "median" epämääräisyyden käsitteenä olevan jotakuinkin itsestäänselvyys, siksi rohkenin tehdä tuon kärjistyksen.
Ehkä se ei kuitenkaan sitä ole.
Noita agendoja ja intressiryhmiä pohdiskelinkin kesällä jossain postauksissa tarkemmin, kun asiaa opiskelin. Mielenkiintoinen kysymys - ja hankala.
Juu,huomattu on. Erityisesti tässä ihmetyttää tämä lintuinfluenssahysteria. Kuulin eilen, että siipikarjatuotteiden kysyntä on laskemaan päin. Ei mikään ihme.
Susikeskustelu kuulostaa lapsena siellä susien keskellä pitkin meren jäätä hiihdelleestä lähinnä naurettavalta.
Olikohan se joskus 1800-luvulla, kun susilauma on viimeksi käynyt ihmisen kimppuun? Täytyy tarkistaa asia...
En ole koskaan nähnyt susilaumaa, muutaman, ihan koirannäköisen irtosuden kyllä. Pelkäävät ihmistä kuin ruttoa
Jos en ihan väärin muista, niin viimeksi joskus 1800-luvun lopulla sudet tappoivat lapsen/lapsia jossain päin Varsinais-Suomea. Tosin silloinkin kyseessä olivat todennäköisesti koiran ja suden risteymät.
Kuten sanottu, en ole asiasta aivan varma. Mutta vähissä ovat nykyihmisellä pelonaiheet, jos susista tulee se suurin mörkö.
Näyttä siltä, että tiedotusvälineissä halutaan nostaa esiin juttuja, joista saadaan aikaan kunnon vastakkainasettelua kansalaisten välillä. Niinkuin nämä sudet.
Tämä on mitä mainioin taktiikka, sillä lähes jokaisella tiedotusvälineellä on omat keskustelupalstansa, joissa sotaa sitten käydään. Mitä enemmän ärhäkkää keskustelua (vaikka susista, ja teemana silloin viherpiiperökaupunkilaiset vastaan Asioista Perillä Olevat Suurten Salojen Asujat), sitä enemmän sivunlatauksia, ja sitä kautta taas enemmän mainosten näkymiskertoja, mistä seuraa lisääntyneitä mainostuloja.
Voihan se olla noinkin. Yhteistä noille kuumille keskustelunaiheille näyttää joka tapauksessa olevan äärimmäinen tunnepitoisuus. Esimerkiksi susiasiasta tuntuu olevan mahdotonta keskustella asiallisesti ja kompromisseja kiihkottomasti etsien. Ei, kärjistyksiä oikein hakemalla haetaan.
Kaksi sanaa heille, jotka epäilevät median valtaa sen suhteen mistä puhutaan ja mistä tiedetään: Matti Nykänen
Naapurissani asustaa paljon pulsuja, jotka ryyppäävät ja tappelevat ihan yhtä lailla, mutta jostain syystä se ei yli uutiskynnystä.
Lähetä kommentti