maanantaina, lokakuuta 02, 2006

Lenin-setä asuu Hämeenpuistossa

Tampereen tarjonnasta on nautittava, kun vielä voi. Pagistaanin urosvahvistus ei ollut käynyt Lenin-museossa, joten suuntasimme sunnuntaina sinne. Euron pääsymaksu Tampere-päivän kunniaksi oli mukava yllätys.

Hyvä onni jatkui: Amurin työläismuseokortteli oli poikkeuksellisesti auki kesäkauden päättymisestä huolimatta, ja sinne oli ilmainen pääsy. Olin vasta ehtinyt harmitella itsekseni, kun tänäkin kesänä visiitti jäi väliin hyvistä aikomuksista huolimatta. Enää ei tarvitse harmitella. Museokortteli on näkemisen arvoinen paikka, vaikka väentungos ja syksyinen hämäryys eivät oikein tehneetkään oikeutta sokkeloisille ja pimeille rakennuksille.

Oli yhtä kaikki hauska nähdä tamperelaisten vetäneen pipat korville ja lähteneen joukoittain liikkeelle sateentihkusta huolimatta. Lokakuinen koleus antoi puolestaan viitteitä siitä, miltä on tuntunut nousta aamuneljältä jääkylmälle lattialle pönttöuunia lämmittämään ennen lähtöä tehtaalle töihin. Lämmin heinäkuinen päivä saattaisi antaa entisaikojen yhteiskeittiöelämästä turhankin idyllisen kuvan.

Kuten kotimuseot aina, myös Amuri sai pohtimaan ihmisten tilavaatimusten muuttumista asuinolojen paranemisen myötä. Nykyisin joka lapsella on kai oltava oma huone, kun ennen kuusihenkinen perhe mahtui pikkuiseen kamariin - ja saattoi pitää huoneensa nurkassa vielä alivuokralaistakin.

Rakas tuleva asuinkumppanini osoitti huomattavaa harjaantuneisuutta puujaloilla kävelemisessä. Voiko mieheltä enää enempää toivoa?

4 kommenttia:

Ellinoora kirjoitti...

Voisi!
;/

pagisija kirjoitti...

Kun ei paljoa vaadi, ei pety ;D
(nooh, oikein kelpo mies se on muutenkin).

Ellinoora kirjoitti...

Niin arvelinkin! Onnea tykönne vain!

pagisija kirjoitti...

Kiitos, kiitos :)!