Vanhan maalaistalon sähkötön tupa, keskellä lämpöä humiseva leivinuuni. Sisällä lokakuinen hämärä, ulkona räntäsade ja valkoinen maa. Hirvisoppaa ja täytekakkua. Ukkojen huastelua, ketkä vanahat immeiset on kuollu, ketkä ellää. Kenellä ottaa syvämmestä, kenet se otti ja halavas. Ja millä keinoin ne talaviverkot oikein uitettaan jiän alle, jos se ei tuo nuorempi polovi tiijä.Urosvahvistuksen tädin* syntymäpäiviä vietettiin lauantaina sisarusten vanhalla kotipaikalla Nurmeksessa. Illan mittaan pilvet häipyivät ja pakkanen kiristyi. Talven tuoksu ja tähtitaivas saunasta palatessa. Yöllä täydellinen pimeys ja hiljaisuus.
Sunnuntaina paluu kehäykkösen kohinaan ja oranssiin keinovalohämyyn, maanantaiaamuna miehellä lähtö toiselle mantereelle.
*Miehen yläkarjalainen suku on omaa lajiaan; lukuisat tädit ja sedät kulkevat kuin kärpät Pielisen liukkaissa rantalouhikoissa ja elävät kalalla ja puolukoilla, luulen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti