Ihmismieli yltää melkoisiin eskapistisiin suorituksiin etenkin silloin, kun hetkellinen muutosvastarinta ottaa vallan.
Sitä voi istua muina naisina nojatuolissa villasukat jalassa, kuunnella ajankohtaisohjelman puhuvia päitä ja neuloa apupupulle etukäpälää, vaikka suuri osa omaisuudesta on jo koottu tuolin molemmin puolin kattoa hipoviin laatikkopinoihin, loput odottavat pakkaamista epämääräisinä läjinä ja tyhjät seinät tekevät asuntoon oudon kaiun.
Ai mikä muutto?
Välähdyksenomaisesti näin itseni kymmenien vuosien päästä itsepäisenä mummona, jota ollaan kyöräämässä vanhainkotiin. Nojatuoli vain oli vaihtunut keinutuoliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti