Ottaa myös tovin virittäytyä yhteiselle taajuudelle, kun viihtyisän kivijalkapesän uumenista löytyy joukko sanoista tuttuja, kasvoilta vielä vieraita (silti kirjoitustensa näköisiä). Lankakeriä, puikkoja, neuloja. Harmaa kissa, joka asettuu hetkeksi syliä lämmittämään silmät viiruina, mietteliäänä.
On tarkkailtava tilannetta, kuunneltava lukemisen sijaan, vaihdettava pari sanaa vasemmalle ja oikealle lankajänistä kokoon kursiessa. On hengitettävä itsensä rennoksi naurulla ja vihreän teen höyryllä.
On harmiteltava aikaista poislähtöään, kiitettävä kaikkia lämpöisestä iltahetkestä ja toivottava, ettei kerta jää ainoaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti