Vain vähän mielen toimintaa

Erittäin karvainen assistenttini pyysi muistuttamaan, että tänään vietetään kansainvälistä eläinten päivää, joka samalla aloittaa eläinten viikon. Olin kuulevinani myös jupinaa, että vakaa aikomukseni kaivaa trimmaussakset esiin juuri tänään on eettisesti vähintäänkin arveluttava.

- - -

Löysinpä eilen divarista (älkää kysykö, mitä tein divarissa puolitoista viikkoa ennen muuttoa; en ainakaan vienyt sinne mitään) kerrassaan hilpeän kirjan, jolle hihitellessä aika vierähti puolenyön paremmalle puolelle. Hannes Sihvon toimittama Toisten Suomi - mitä meistä kerrotaan maailmalla (2001) on kepeälukuinen, mutta tieteellisesti vankka katsaus Suomi-kuvaan kautta aikojen aina skandinaavisaagoista viime vuosien scifikirjallisuuteen saakka.

Jos 1800-luvun rotuopit tuottivatkin värikkäitä kuvauksia kaukaisempien maanosien asukkaiden alkeellisuudesta eurooppalaisiin verrattuna, eivät suomalaiset päässeet juuri vähemmällä. Näin toteaa esimerkiksi vuonna 1838 julkaistu, englantilainen tietosanakirja:

"Suomalaiset ovat rohkeaa, rehellistä ja vieraanvaraista rotua, mutta he ovat myös itsepäisiä, usein raakoja ja tavoiltaan vastenmielisiä. Jotkut heistä ovat niin laiskoja, että nimitys Fin on synonyymi laiskuuden kanssa. Heillä on vain vähän mielen toimintaa ja he ovat kuuluja likaisuudestaan." (Penny Cyclopaedia, vol. x, 1838, s. 275. Kirjassa Toisten Suomi, s. 93.)

Laiskoja ja likaisia, tavoiltamme vastenmielisiä! Vain vähän mielen toimintaa! Etsikää kirja käsiinne ja lukekaa itse lisää. On siellä hieman kauniimpiakin, etten sanoisi kaunistelevia kuvauksia katajaisesta kansastamme.

Allekirjoittanutta riemastutti myös ylläoleva kuva ja sen myötä selvinnyt äidinäidinäidinisänisänisän - tai pikemminkin tälle kuuluneiden esineiden - rooli suomalaisuuden markkinoinnissa maailmalle. Parppein sukuseura on muuten yrittänyt (ainakin toistaiseksi täysin laillisin keinoin) saada kyseisen kanteleen takaisin Ilomantsiin Parppeinvaaralle tukholmalaismuseon varastosta, mutta tuloksetta.