keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007

Jäkälä narisee

Karvaisen assistentin mielestä aamuhetki ei ole kullan kallis, eikä madoillakaan mitään tee, jollei satu olemaan lintu (meitä muita taas ilahduttaa kovasti se, että aamuseitsemältä alkaa olla valoisaa, ja että päivänvaloa riittää jo pitkälle illansuuhun).

- - -

Ja sitten vanha jäkälä vyöttää kupeensa ja harjoittaa hieman tyhjännarinaa.

Tuohtunut kahden tytön äiti avautui taannoin partioleirin oloista Helsingin Sanomien yleisönosastolla. Perjantai-illan tarkistussoitto (!) viikonloppuleirille oli paljastanut, että "paikka, jossa lapseni olivat, oli tasoltaan huono". Kaminalla lämmitettävä mökki oli sähköistämätön, eikä siellä ollut jääkaappia. Vesikin oli kannettava avannosta. "Tietä ei ollut mökille saakka, vaan auratulta yksityistieltä piti kävellä 500 metriä hankeen tallautuneella polulla metsässä."

Voi kauhistus! Partioleirillä! Käveltävä metsässä jääkaapittomalle mökille! Äiti oli päätynyt hakemaan lapsensa pois ensimmäisen yön jälkeen. "Tytöt olivat väsyneitä ja valittivat päänsärkyä. Kengät, vaatteet ja jopa makuupussit olivat märät ja haisivat voimakkaasti kamiinan savulle. Mitenhän olisi puolitoista vuorokautta vielä selvitty?"

Ei, ei varmasti mitenkään.

Vanhemman huolta vähättelemättä tekee mieli kysyä, mitä partioleiriltä oikein on odotettu (semminkin, kun äiti itse ilmoittaa olevansa entinen partiolainen)? Kuten kirjoituksen kirvoittamissa vastineissa todettiin, partion perusajatuksena on lasten ja nuorten omaehtoinen toimiminen luonnossa. Jääkaappi, keskuslämmitys, mikroaaltouuni ja vesihana eivät ole elinehtoja. Puolen kilometrin kävelyn metsäpolulla ei pitäisi olla ylivoimaista yhdellekään terveelle kymmenvuotiaalle. Jos vaatteet kastuvat, arvostaa kuivaa päällepantavaa kahta enemmän. Samoin muihin mukavan elämän itsestäänselvyyksiin on terveellistä ottaa toisinaan hieman etäisyyttä ikään, siviilisäätyyn ja sukupuoleen katsomatta.

Muistan (hohhoo, jaajaa) omilta sudenpentuajoiltani innokkaasti odotetut ja jälkikäteen haikeudella muistellut leirit, joilla nukuttiin syksypimeällä sateisessa metsässä puolijoukkueteltoissa. Tikkupullaa nuotiolla kärventäessä ei jääkaappi käynyt mielessäkään, ja vaatteet haisivat takuuvarmasti savulle kotiin palatessa. Lienevät olleet märkiäkin. Sehän oli osa huvia.

Erona huolestuneen äidin kuvailemaan tilanteeseen oli tosin se, että retkillämme oli - muistaakseni - mukana aikuisia, kun taas kyseisellä mökkileirillä vanhimmat osallistujat olivat olleet 14-vuotiaat vartionjohtajat. Toisaalta 80-luvun alkupuolella ei ollut kännyköitä, joilla olisi saanut hälytettyä apua, jos joku meistä ipanoista olisi kajauttanut kirveellä koipeensa tai saanut yllättäen 40 asteen kuumeen. Uskon kyllä nelitoistavuotiaiden olleen täysin tehtäviensä tasalla.

No, niin moraalisesti hekumallista kuin kanssaeläjien kannanottojen kauhisteleminen onkin, lienee hyvä muistaa, että kyse on vain yhden vanhemman näkemys asiasta. Emme tiedä sitäkään, mikä asioiden todellinen laita oli.

Luulen kuitenkin, että suurin osa partiolaisista ja heidän vanhemmistaan pitää itsestään selvänä, että talvileirillä vesi kannetaan avannosta.

Ellei sitä sitten sulateta lumesta.

3 kommenttia:

Miira kirjoitti...

OIkein :-D ! Ja penskojen väsymykseen oli luultavasti syynä yömyöhään asti riehuminen ja karkinsyönti, mikä on hyvin tavallista viikonloppuretkillä. Ei ollut tainnut huolestunut äiti koskaan kysyä, oliko lapsilla ollut kivaa...

Minä luin sen yleisönosastokirjoituksen myös, puhisin ja puhkuin.. mutten sitten päässyt näkemään vastineita. Yleisönosasto kun ei ole tarpeeksi iso syy mennä ostamaan lehteä :-)

Kriisi kirjoitti...

Huh huh. Siis. HUH HUH! En tiedä itkisinkö vai putoaisinko nauraa räkättäen tuolilta.

Sääli etteivät olleet poikia. Olisi ollut hauska olla kärpäsenä katossa, kun muutama vuosi myöhemmin sama mamma soittaa pääesikuntaan ja valittaa kun pojat joutuvat nukkumaan puolijoukkueteltassa, vahtimaan kaminaa, vessaa ei ole lähimaillakaan ja joutuvat vielä patikoimaankin kilometritolkulla täyspakkaus niskassa. Tai, no, pääseväthän tytötkin armeijaan. Eivät tosin varmaan tämän mamman tytöt muuten kuin mammansa kuolleen ruumiin yli.

Pakko kyllä ihmetellä, että mitähän partiota on äitee nuoruudessaan käynyt.

Ei, kyllä tässä on pakko nauraa vedet silmissä. Ja vielä vähän räkäisesti päälle.

Kati Parppei kirjoitti...

Heh, Pagistaanissakin kyllä puhistiin, puhkuttiin ja naurettiin räkäisesti ko. kirjoitukselle.