Siitä onkin aikaa, kun allekirjoittaneella on viimeksi ollut rätkähepuli eli täysin tolkuton huutonaurukohtaus, jonka syy ei ole millään tavoin yhteismitallinen seurausten kanssa.
Iltana muutamana katsoimme dokumenttia amerikkalaisesta avaruusturistista, joka oli isolla rahalla lyöttäytynyt venäläisten kosmonauttien matkaan. Ruudussa näytettiin lähtölaskentaa Kazakstanin autiomaassa ja todettiin dramaattisella äänellä, miten tukitelineet oli nyt poistettu, ja raketti seisoi itsensä varassa.
Yht'äkkiä silmieni eteen kohosi visio raketista, joka pöksähtäisikin kriittisessä vaiheessa kyljelleen maahan. Mies kuvitteli edelleen, miten tötterö syöksähtelisi tulta syösten pitkin aroa ja suuntaisi sitten noitapillimäisesti vinkuen kohti Kiinaa ja Tyyntä valtamerta.
Ei se nyt niin hauskaa ollut. Mutta räkätin ajatukselle henkeä haukkoen varmaan varttitunnin, ja vielä senkin jälkeen ajatus kirvoitti satunnaisia, vatsalihaksia tuskallisesti kouristavia pärskähdyksiä noin tunnin ajan (itse asiassa se hytkäyttelee vieläkin, kaksi päivää tapahtuneen jälkeen).
3 kommenttia:
Siis se jätkä maksoi jotain 20 miljoonaa taalaa siitä hommasta. Jos se raketti olis kyljähtänyt... Olisko hauskempaa voinut olla...? Kröh... Ihmetyttää vaan nämä rahalla saa kaiken tyypit.
Jep, rahalla saa ja raketilla pääsee! Mutta ilmeisesti herralle se, että sai tuntea olevansa "one of the space guys", oli kupeen kaivamisen arvoista...
"miten tötterö syöksähtelisi tulta syösten pitkin aroa"
Tämä mielikuva on vaivannut minua jo pitkään... Voisitko vastaisuudessa harkita hieman tarkemmin, mitä kirjoitat tänne? ;D
Lähetä kommentti