lauantaina, helmikuuta 09, 2008

Hengittämistä

Olen tänään opetellut kaksi tuntia hengittämistä ja kokenut herätyksen. Arvioin aamulla oloni riittävän hyväksi uskaltautuakseni Pilateksen starttikurssille, jolle olin jo hyvän aikaa sitten ilmoittautunut selkääni rukanneen fysioterapeutin ja muiden viisaiden neuvosta.
- Pilates on parasta, mitä voitte selkänne hyvinvoinnin eteen tehdä, totesi kurssin ohjaaja Fatima Witick. Luulenpa, että rohkea väite pitää melko hyvin paikkansa.

Luulen myös tämän olevan jotain sellaista, jota istumatyötä tekevä syntymäpökkelö on koko aikuisikänsä kaivannut. Jooga on ollut mielessä jo pidempään, mutta Pilates taitaa sopia allekirjoittaneen tarpeisiin vielä paremmin. Antaapa ajan näyttää.

- - -

Kuinoma-palvelun ovat toivottaneet tervetulleeksi muun muassa Kulutusjuhlijat. Pagistaanin kansalaisten näkökulmastakin palvelu tuntuu oikein lupaavalta, kannatettavalta ja käyttökelpoiselta tietyin varauksin.

Kiipeily näytti olevan toivotuimpien uusien harrastusten listalla, eikä ihmekään, koska alkuinvestoinnit ovat varsin hintavia pelkkää kokeilua ajatellen. Köyden kaltaisia turvavälineitä ei kuitenkaan pitäisi lainailla edes tuttaville, koska tuon elämänlangan historia on tunnettava tarkkaan. Kiipeilyköyden päälle astuminen (etenkin jääraudat jalassa!) tai vääränlainen puhdistus saattavat vaurioittaa sitä ilman mitään näkyviä jälkiä - mutta kohtalokkain seurauksin. Tämän kaikki lajia harrastavat tietänevätkin, joten ongelmia tuskin tulee.

Urosvahvistus myönsi niin ikään, ettei niitä kaikkein parhaita vuoristotelttoja tai muita kalleimpia varusteitaan raaski kovin helpolla antaa tuntemattomien käyttöön. Niillä kun on taipumus rähjääntyä omissakin reissuissa harmittavan nopeasti. Esimerkkinä mainittakoon, että yksi ainoa kivisade Pik Leninin rinteillä riitti tekemään hyvästä teltasta muikkuverkon, josta tosin huolellisesti paikattuna sai vielä viikonloppuretkille riittävän suojan.

Mutta näiden äärilaitojen väliin jää paljon tavaraa, jota voisi hyvin antaa ja ottaa lainaksi, kunhan pelisäännöistä sovitaan. Muistan itse lämmöllä muun muassa pyörälaukkuja, jotka sain ystävältä käyttööni punaviinipullon hinnalla. Toivon mukaan toiminta laajenee myös ulkoiluharrastusten ulkopuolelle; esimerkiksi Kulutusjuhlan kommenttilaatikossa ehdotettujen työkalujen luulisi sopivan mitä parhaiten tämäntyyppiseen, koordinoituun ja kontrolloituun yhteiskäyttöön.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi!

Meillä Kuinomassa on tavoitteena nimeen omaan mahdollistaa niidenkin tuotteiden lainaaminen, jotka ensin tuntuvat liian arvokkailta ja liian särkyviltä. Ollaan siis yritetty rakentaa kattava ja joustava vahigonkorvausmenettely ja sopimusehdot, jotka huomioivat tuollaiset asiat. Eli rohkeasti vain kalleimmatkin teltat jakoon. Juuri niitä Kuinoma haluaa.

Mutta kiilepilyköydet ovat todellakin aika mahdoton tuote. Ongelma niissä on vaarallisten haittojen vaikea näkeminen. Köyden päälle on siis tosiaan voitu haitallisesti astua, mutta silti se voi nopealla ja vähän hitaammallakin katsomisella näyttää vahinoittumattomalta.

Mutta köydet ja muutamat muut turvavarusteet ovat poikkeus. Kaikkea muuta voi turvallisesti jakaa kun vaan on vahingonkorvaukset ja sopimusehdot kunnossa. Rohkeasti vaan kamat kiertoon!

Kuinoman porukka

Kati Parppei kirjoitti...

Jeps, tuo vahingonkorvaussysteemi tuntuu kyllä varsin toimivalta ja aukottomalta. Pitääpä katsella omaa varastoa "sillä silmällä" läpi - ja totutella ajatukseen vähän lisää ;).

Kyse ei tosiaan ole itsekkyydestä ("MINUN!"), vaan siitä, että vaivalla tienattuja ja maksettuja varusteitaan on tottunut vaalimaan kuin pikkulapsia, että niiden käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä. Vaatii vähän luottamuksen kasvattamista, että tohtii uskoa vieraiden lainaajien tekevän samaa. Vaikka kaikkien etuhan se on!