tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

Kiirettä pitämättä

Eilen rymytessäni järven rannassa koiran kanssa näin jään reunalla ruskean pallon, joka ei näyttänyt linnulta sen enempää kuin puunpalaseltakaan. Arvaukseni osui oikeaan: piisamihan se siinä. Välittämättä ohi kulkevista pyöräilijöistä ja kävelijöistä se istui selin tiehen ja söi ruokoa. Syödessään se vilkaisi meitä hyvin välinpitämättömästi, nautiskeli eväänsä rauhassa loppuun ja pesi sitten käpälillään naamansa kiirettä pitämättä.

Piisamien puuhia olen toki seuraillut ennenkin, joskaan näin rohkeisiin yksilöihin en ole aiemmin törmännyt. Mökkimme matalavetisessä saunarannassa piisameita on asunut vuosikymmenet. Lähinnä niitä näkee iltaisin uimassa ruokonippu suussa viiltäen veteen kaunista vanaa. Tarkkailijan huomatessaan ne vaihtavat oitis suuntaa tai sukeltavat.

Majavaa muistuttava, mutta sitä paljon pienempi piisamihan on alunperin pohjoisamerikkalainen jyrsijälaji, jota alettiin istuttaa Eurooppaan turkiseläimeksi 1900-luvun alussa. Suomeen se tuli vuonna 1919 ottaen nopeasti erilaiset vesistöt omakseen.

Minusta piisamin olemuksessa on jotakin hyvin porvarillista, vaikka näin sanomalla sorrunkin eläinten inhimillistämiseen.

4 kommenttia:

-t kirjoitti...

Piisameista (meidän ilmeisen identtinen mökkirantamme myös tursuaa niitä) tulee aina mieleen Muumilaakson Piisamirotta. Inhimillistäminen minusta niin vaarallista ole, ajatusleikkiä vain, niin kauan kuin ei mökkirannan piisameihin konkreettisesti ulotu :-)

pagisija kirjoitti...

Heh, niinpä.

Isosiskoni oli pienenä suutuspäissään kivahtanut hoitajalleen "senkin vanha piisamirotta". Hoitaja tietysti asianmukaisesti raportoi kommentin vanhemmille, ja risuahan siitä oli tainnut tulla.

Tosin vanhempani olivat keskenään myöntäneet lapsen suusta tulleen jälleen kerran varsin osuvan totuuden ja tuumailleet, ettei hoitaja tainnut onneksi tuntea muumikirjoja, toisin kuin siskoni ;).

Herkku kirjoitti...

Minulla on vähän piisamitraumaa. Lapsuuden mökillä näitä veijareita asusti. Kerran siskoni jalka humpsahti mökkitiellä (kapea kaistale vesien välissä) piisamin tekemään koloon. Ei se vielä mitään, mutta eräs niistä yksilöistä lähti samoihin aikoihin tulemaan juosten minua kohti. Siinä lähti pikku Herkku kumisaappaat lonksuen vikkelästi karkuun, hirmuisen huudon kera. Olen vakuuttunut siitä, että se hullu otus juoksi pitkään perässä.

pagisija kirjoitti...

"Maalla yllätetty piisami on kiukkuinen ja suorastaan hyökkäävä."
- Suuri nisäkäskirja

Ei ihme, jos jää trauma! Mutta kukapa ei suuttuisi, jos oman katon läpi humahtaisi jättimäinen kumisaapas ;).