Massys, Quentin: The Moneylender and his Wife 1514. Oil on panel, 71 x 68 cm. Musée du Louvre, Paris. Web Gallery of Art.
Kuluttavassa elämässä sivuttiin tänään uutista, jonka mukaan velkaneuvojia huolestuttaa pikaluottojen sumeilematon markkinointi. Moni sieltä täältä otetuilla lainoilla talouttaan paikanneista päätyy lopulta heidän asiakkaakseen.
Pagistaanissakin on ihmetelty kulutusluottomainosten kepeää asennetta velanottoon. Hiekkarantojen ja palmujen lomassa kysellään, tekeekö mielesi etelänmatkalle juuri nyt? Haluaisitko hemmotella itseäsi ostamalla heti jotakin kivaa? Et voi koskaan tietää, mitä huomenna tekee mieli hankkia; parempi varautua jo tänään ottamalla pieni käyttövippi! Korkoa nyt tulee päälle jonkin verran, mutta sitä ehtii murehtia myöhemminkin.
On aika merkillistä, että lainan ottaminen - joka on oikeasti iso ja vakava asia - on tehty kärsimättömälle nykyihmiselle yhtä helpoksi kuin lähikaupassa käynti. Oikeastaan helpommaksi; tonninhan voi vipata vaikka tekstiviestillä.
Allekirjoittaneella ei ole onneksi niskoillaan kovin suuria opintolainoja, mutta vähäistenkin maksaminen pienestä palkasta on melkoista puurtamista. Pelkkä ajatus kevyesti otetuista lisäveloista saa aikaan puistatuksia ja vision valvotuista aamuöistä. Ei, tässä asiassa luotan säästöpossuuni enemmän kuin lipeviin lainamiehiin. Matkakuume on toki aikaa sitten kroonistunut, mutta matkustelua ja vähemmän tärkeitä hankintoja varten yritän siirtää sivuun edes pienen summan joka kuukausi. Harmillisen usein sekin hupenee auton kuluihin tai muihin pakkomenoihin, mutta harmia lievittää helpotus siitä, että sukanvarressa oli niiden parin satasen verran säästöjä.
Entä jos ei olisi ollut?
Ylivelkaantuminen ei ole leikin asia, eivätkä kaikki kurimukseen joutuneet ole suinkaan eläneet kuin Aisopoksen heinäsirkka huvitellen ja tuhlaten. Elämässä voi tulla eteen ikäviä yllätyksiä. Talosta saattaa löytyä hometta. Sairastumisia ei voi ennakoida. Vähävaraisessa perheessä pesukoneen tai polkupyörän rikkoutuminen voi olla oljenkorsi, joka katkaisee budjettikamelin selän. Sormella osoittelu, hurskastelu ja jälkiviisastelu on turhaa.
Sitä suuremmalla syyllä ainakin laihalompakkoinen humanisti jättää mieluummin lainanotot tilanteisiin, joissa muita vaihtoehtoja ei ole. Pitäkää palmunne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti