sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2006

Oleellista

The Canterbury Tales pilgrims having dinner at The Tabard. A Feast for the Eyes.

Ainakin allekirjoittaneen elämässä sosiaaliset tapahtumat jakaantuvat kahteen päälajiin: niihin, jotka syövät virtaa ja niihin, jotka antavat sitä. Ennestään tuntemattomien ihmisten joukkotapaaminen kuuluu usein ensin mainittuun. Vaikkei yrittäisikään olla muuta kuin on, jo kankeat tutustumisriitit joviaaleine hymistelyineen ja naamalle liimattuine kohteliaine hymyineen tyhjentävät joskus akut.
- On säitä pidellyt.

Eiliset pikkujoulut olivat hilpeä poikkeus. Virtaa tuli ehdottomasti enemmän kuin meni.

Vielä Plevnan ovella jännitti kuin ensitreffeille mennessä, mutta hetimiten pöytään päästyä kankeus katosi palaamatta koko iltana. Lepo! Kyllähän nämä jo tietävät jotakin oleellista siitä, mitä olen, eikä sen tarvitse olla oikea nimi, elämänhistoria, syntymäpaikka saati ansioluettelo. Ja päin vastoin. Ei tarvitse tunnustella kepillä jäätä ja keskustella ilmavasti myöhäisestä kevääntulosta varoen sanojaan, kun juuri sanat ovat olleet se yhteinen loimilanka, joka on yhdistänyt koko kirjavan joukon ilman tapaamistakin (joskin Veeran kanssa saimme huvittua jälleen kerran huomiosta, että yhdistäviä lankoja voi löytyä historian hämäristä enemmänkin).

Merkillinen tunne.

Harmittamaan jäi vain se, ettei kaikkien liki parinkymmenen paikalle tulleen kanssa ehtinyt millään jutustella, ja että pitkässä pöydässä oli aina samaan aikaan meneillään useampikin kiinnostava - tai illan edetessä muuten vain hervoton - sananvaihto. Kiitos ja kumarrus kaikille tasapuolisesti - ja lisäpokkaus Kauralle oivallisena organisaattorina ja olkipukin emäntänä.

7 kommenttia:

Marjut kirjoitti...

Pikkujoulunne kuulostaa kyllä mukavalta, melkein tässä harmittaa etten itse saanut eilen aikaiseksi kammeta Tampereelle. Jos tapaisimme, niin historian hämärä saattaisi huvittaa silloinkin... ;-)

pagisija kirjoitti...

Marjut, niinpä! Synkkää menneisyyttään ei kukaan pääse pakoon ;D.

Ehkäpä seuraavalla kerralla nähdään.

Kaura kirjoitti...

Pagisija, täytyy nyt sanoa, että tuo kuvasi ei oikein tee oikeutta kauniille piirteillesi :-) Minuakin jännitti! Mutta ilta tuntui menevän oikein hyvin. Kiitos meidän kaikkien.

pagisija kirjoitti...

Kaura, kiitos kohteliaisuudesta *punastuu kaasunaamarinsa takana* ;)

Juu, tunnelma oli vähintäänkin katossa alkumetreiltä lähtien.

-t kirjoitti...

Seuraavissa pikkujouluissa aloitan sun luota, kierros oli piiiitkä ja hiiidaaasssss ja ehdit poistua ennen kuin ehdin kohdille :-D Mutta oli mukavaa nähdä pöydän toiseltakin puolelta! Ja takaa! Ja alta! Jeh!

pagisija kirjoitti...

Ehdottomasti, mukavaa oli nähdä - ja seuraavalla kerralla pagistaan noin ylimalkaan lisää!

Ja tuo assarinnarttu käskee lähettämään terkkuja komealle, isonenäiselle duunikaverillesi, tykästyi kuulemma kuvaan...

-t kirjoitti...

Näin tehdään! Assarinnarttu *tirsk* Terveiset lähetetty!Duunikaveri makaa näemmä tämän päivän pomon varpailla. Ettei pääse pomo karkuun.