Näinkö lempeästä, elämää rakastavasta humanistista kovettuu armoton tappaja?
Kirotut muurahaiset ovat jatkaneet keittiöni keväistä miehitystä. Erityisen hyvin ne viihtyvät tiskipöydällä, mikä on toisaalta käytännöllistä.
Aluksi huiskin muurahaisia ohimennen rievulla. Seuraavaksi aloin pyyhkiä niitä määrätietoisesti tiskirättiin ja huuhdella sen kylmällä vedellä.
Sitten aloin käyttää kuumaa vettä.
Nykyisin sohin tiskipöydällä kipittäviä otuksia vimmaisesti tiskiharjalla ja huuhtelen ne säälimättä viemäristä alas. Sitten otan tiskirätin, silmäilen keittiötä saalistajan katsein ja vetelen seinillä ja pöydillä näkemäni muurahaiset samaan, höyryävään kadotukseen. Mitä useampi yhdellä vedolla, sen parempi.
Myönnetään. Se ei ole enää yksinomaan tuskallista.
12 kommenttia:
Pohdimme taannoin Pagistaanin säännöllisen urosvahvistuksen kanssa, voisiko elikot juottaa joukkohutikkaan kaapistani löytyvällä ukrainalaisella pippurivotkalla. Jos ne vaikka intoutuisivat ottamaan toisensa hengiltä perisuomalaiseen tapaan?
"pikkuruisia kirveitä, astaloita ja tuliaseita"
:D!
Jep, pippurivotkasnapsi on kitalakea lämmittävä elämys, höystetty pippurilla ja pehmennetty hunajalla. Gorilka saattaa olla peräti Ukrainan kansallisjuoma, mutten mene vannomaan. Ikävä puoli on jokseenkin marjaludemainen sivumaku :P.
Mä arvasin, että sä alat nauttia siitä hommasta...
Kokeile pölynimuria, on tiskirätin manuaaliteurastusta siistimpi ja tehokkaampi tapa!
Päivi: hehehehee!
-t: seuraavalle Tampereen-keikalle sinulle pitänee varata maistiaiset ;).
Blogikäki, kiitos vinkistä, mutta eivätkö sitkeähenkiset pirulaiset pääse marssimaan putkea pitkin takaisin ihmisten ilmoille? Sitä paitsi imurin jatkuva pitäminen taisteluvalmiudessa tarkoittaisi minikokoisessa kämpässäni jonkinmoisia liikkumisvaikeuksia.
Hei Pagisija! Murkuille myydään sellaisia pieniä tuhoamislaitoksia, joihin murkut marssivat, eivätkä koskaan palaa... *puistatuksia*
Kaino toivomus on, että jos usutat muurahaiset taistelemaan vodkan voimalla astaloin ja kartuin, niin voisitko ystävällisesti dokumentoida tapahtuman :D
-t: say no more, ei, en halua tietää, miski, oi miski, teillä on pieniä tuliaseita.
Kyllä ne imuriin tukehtuu. Samalla kauhealla tavalla hoitui banaanikärpäskysymyksenkin lopullinen ratkaisu. (Niitä oli ikkunoitten välissä uskomaton määrä. Biologianopiskelijatytär: Ooh! Me ei saatu laboratoriossa mitään läheskään tohon verrattavaa!)
Sitä on olemassa tuohon sopivaa katalaa myrkkyä.
Murkut luulee sitä evääksi, ja vievät sen pesäänsä ja sitten....
HÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄH!!!!!!
Pieniä tuhoamislaitoksia, katalaa myrkkyä, pölynimuri! Mitä sadisteja blogistaniasta löytyykään! Ja silti minusta tuntuu, että vielä joudun minäkin lankeamaan joukkotuhoaseisiin...
Jenni, ilman muuta muurahaisten Harmageddon dokumentoidaan, jos siihen asti joskus päästään!
Nyt ei voi edes tehdä kuten maalla asuessa hiiriongelman kanssa: en halunnut olla missään tekemisissä loukkujen tai myrkkyjen kanssa, joten hankimme nelijalkaisen, viiksekkään ja kynnekkään palkkamurhaajan.
Tekopyhyyden huippu.
Kuule, kyllä se omatunto siitä kovasti rauhoittuu, kun armeija katoaa. "Poissa silmistä, poissa mielestä."
Hailla hampaat, julmat suuret
vaan ei piiloon, niittä saa
Mutta puukon, julman suuren
kyllä Mac, piiloittaa....
Muurahaisten kanssa voi myös päästä, jos ei yhteisymmärrykseen, niin ainakin kauhun tasapainoon. Tuttuni keittiön kukkapurkissa asusti pitkän aikaa mustamuurahaiskolonia, jonka tiedustelijat säännöllisesti partioivat pitkin keittiötä. Kunhan ei unohtanut niiden saataville mitään itselle arvokasta, kuten sokeripurkkia, niistä oli enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä ne olivat mahdottoman hyviä siivoojia. Paitsi murusia, ne putsasivat tehokkaasti myös esimerkiksi pöydälle läikkyneet mehutahrat! Vastapainona keittiön kaapin ja seinän välissä asusti muutama hämähäkki, jotka saivat elantonsa muurahaispyynnistä ja pitivät kannan sopivan kokoisena.
(Tämä ei tosin tarkoita, etteikö murkkuja saisi hävittää, silloin kun sille tuntuu olevan tarvetta.)
Lähetä kommentti