Lempäälän Päivääniemen rautakautista kalmistoa ja hautaröykkiöitä. Valtakunnallisestikin tärkeä muinaisjäännös sijaitsee osin hakamaalla, jota hoitavat kesäisin siinä laiduntavat ponit. Myös aholla kasvavat katajat ovat komeita.Tällaisena päivänä sitä tuntee nöyrää kiitollisuutta alanvalinnasta*, joka sallii ajoittaisen karkaamisen kirjojen äärestä keväiseen luontoon. Tämänkertaisena alibina olivat lähiseudun muinaisjäännökset. Huonoa omaatuntoakaan ei retkestä tarvinnut kantaa, koska oman alan artikkelien väsääminen - ja, kuten asian tulkitsen, kuvittaminen - katsotaan osaksi allekirjoittaneen työnkuvaa. Humanisti nautti siis estoitta auringosta, maalaismaisemista, peippojen laulusta, nokkosperhosista ja koskessa sukeltelevista telkistä.
Kuokkalankosken pohjoisrannalla Lempäälässä on 1400-luvulta peräisin olevia myllyjen kivirakenteita.Niin kutsuttuja kiinteitä muinaisjäännöksiä - maaperässä tai vesistöissä säilyneitä merkkejä ihmiselämästä 10 000 vuoden ajalta - on Pirkanmaalta löytynyt yli tuhat. Niitä ovat esimerkiksi asuinpaikat, kalmistot, uhripaikat ja puolustusvarustukset. Uusia löytöjä tehdään vuosittain. Nykyihmisen asuinpaikkatoiveet eivät näytä juuri eroavan esi-isien ja -äitien mieltymyksistä; asutus on tupannut keskittymään samoille alueille jo vuosituhansien ajan.
Monet muinaisjäännöksistä sijaitsevat yksityisillä tonteilla, eivätkä inventoinnin jälkeen vaadi mitään erityistoimenpiteitä. Se on jotenkin sympaattinen, jatkuvuuden tunnetta antava ajatus.
- Juu, tämän narsissipenkin alta alkaa rautakautinen hautapaikka. Se ulottuu tuonne puutarhavajan tuntumaan.
*"Alalle ajautuminen" voisi olla allekirjoittaneen tapauksessa osuvampi ilmaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti